Qulma - joustavaa kahvittelua

Ella täällä moi,

Parhaat kahvilat on yleensä sellasia, joihin ei ole törmänny aikasemmin ja jotka ei heti löydy googlesta hakusanalla kahvila. Eilen (28.12.) Roosa, johdatti minut Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan, Qulmaan. Sinne en olisi koskaan vahingossa ekynyt, eikä google ole sitä minulle koskaan mainostanut.

Q niin kuin Qulma.

Seinillä ihanan kodikkaita tapetteja.

Roosan ja minun yhteinen lukiokaveri, jonka Roosa paremmin tuntee, työskentelee tässä kahvilassa. Mutta kun astuimme sisään ei häntä näkynyt.. ''Laura!'', huutaa tiskillä hääräävä mies keittiöön. ''Mitä?'', vastaa keittiö. ''Sun kaverit tuli moikkaa.'' Ja niin kiireisen oloinen nuori neiti essu päällä tulee hymyillen sanomaan meille hei. Laura saattaa meidät kahvilan perempään huoneeseen, jossa on hiljaisempaa. Jätämme takit siihen ja palaamme tiskille valitsemaan jotain keskustelumme seuraksi. Otamme molemmat teetä (2,50e/kpl), minä Ginger breezen ja Roosa Spring tonicin. Teekuppi on ihana iso ja hunajakin tulee kaupan päälle. Ei mitään älyttömiä 50snt per hunajapussi. Fazerin sininen koristaa lautasen reunaa.

Hetken kuluttua Laura tuo yllätykseksi meille molemmille omat muffinssit. Omistaja tarjoo. Ja sitten Laura kiiruhtaa taas takasin keittiöön. Kuulin kuinka kahvilan omistaja, se tiskillä hääräävä mies, kertoi uteliaalle asiakkaalle kahvilan filosofiasta. Hän on tehnyt Qulman itseään varten. Kahvila on sellainen kuin hän haluaisi kahvilan olevan kun menee sinne itse. Se näkyy. Meiniki ei ole liian tiukkapipoista, asiakkailla on lupa nauttia.

Suklaamuffinsit pätkis täytteellä ja päällä valkoista kreemiä.

Teekupit ovat tyhjentyneet. Muffinsseista on jäljellä enää muruja pöydällä. Hyvin maistui. Ollanhan me istuttu siinä jo toista tuntia. Lauran kiire on hellittänyt ja hän istuu meidän seuraamme viereiselle valkoiselle nahkasohvalle. Se on hieman kulunut, mutta ei sillä ole niin väliä. Vaihdamme kuulumiset uuden vuoden suunnitelmista ja siitä mitä se vuosi voisi tuoda tullessaan.

''Laura!'', kuuluu taas tiskiltä. Jono on alkanut kasvaa ja Lauran on aika palata keittiöön. Meidänkin on aika lähteä. Ulkona on alkanut pimentyä. Kävelemme Roosan kanssa kohti Aleksanterinkatua Tuomiokiron ohi. Tänään Helsinki on ihmeellisen kaunis.

CocoVi - asian ytimessä

(HUOM! CocoVi on lopettanut toimintansa alla esitellyssä paikassa. Sama meiniki jatkuu kuitenkin Ruohonjuuri-kaupan perällä osoitteessa Salomonkatu 5.)

Ella täällä moi,

Blogimme hiljentyikin ihan kiitettävästi näin jouluksi tai melkeimpä koko joulukuuksi. Mutta täällä ollaan taas!

Näin aluksi täytyy myöntää, etten ole itsekään ihan varma mistä tänään kirjoitan, mutta yritetään yhdessä ottaa selvää. Oli siis joku joulukuun alkupäivä kun kiertelin ympäriinsä metsästäen joululahjoja. Tavallisesta poiketen keskitin kierrokseni kauppoihin akselilla Ludvikinkatu-Erottaja-Iso-Roba. Kävellessäni Erottajalla ohi The Greendress -nimisen vaatekaupan, mielenkiintoni heräsi. Tilan ns. aulassa oli vaateliike, joka nettisivujensa mukaan on ''yksi eettisen ja ekologisen muodin suunnannäyttäjiä Suomessa''. Hullaannuin liikeessä niin, että ostin sieltä yhdet kalleimmista korviksistani, jota en välttämättä tule edes koskaan pitämään.

The Greendress ja CocoVi Bar yhteisissä tiloissa.

Tilan takaosa oli kahvila, nimetty tosin baariksi. Tuolloin minulla ei ollut aikaa istua alas, mutta lupasin itselleni, että palaisin myöhemmin uudestaan. Torstaina 15.12. näin teinkin. En edelleenkään ole varma, mikä kysesen kahvilan nimi on, mutta se perustuu CocoVi-tuotesarjaan ja kantaa ilmeisesti myös tämän nimeä. CocoVin ja tämän kahvilan filosofiaan kuuluu superfood-ilmiön noudattaminen. Sen verran mitä minä siitä tiedän on, että tuotteet eivät sisällä sokeria, eikä jauhoja, eikä niitä kuumenneta, jolloin ruoan ravintoarvot säilyvät paremmin. Kiehtovaa. Esimerkiksi vitriinissä ollut kakku oli kaunis ja pysyi kasassa ilman edellä mainittuja lisäapuja. Minä en maistanut sitä, mutta vieressäni istuva mies kehui sitä erinomaiseksi ja kysyi myyjältä myös mahdollisuutta tilata sitä kotiin.

Kahvila myy myös CocoVi-sarjan tuotteita.

Minä halusin maistaa kaakaota (4,50e). Hinta on tietysti aika kallis. Samanhintainen kuin kakkupala. Mutta uskon myös raaka-aineiden olevan hintavia. Kaakaoni sisälsi mantelimaitoa, kaakaojauhoja, hunajaa, kookosöljyä ja vaniljaa. Ja alkuperäisestä kertomastani poiketen se kuumennettiin. Kaakaon rinnalle otin sydämenmuotoisen goiji-marja suklaan (1e), joka myös noudatti superfoodin kaavaa. En voi muuta sanoa kuin, että hyvää oli! Tämä kaakao vei mennessään. Sitä juodessani oikein tunsin kuinka se on valmistettu hyvistä raakaaineista ja miten se helli kehoani.

Pahvimuki harmitti, vaikka kaakao oli ihanaa.

Mitä tähän kahvilaan noin muuten tulee, niin tilat eivät ole kaikista houkuttelevimmat. Minua ainakin vähän ahdisti kävellä vaateliikkeen läpi katsomatta sen tuotteita laisinkaan. Istumapaikkoja kahvilassa ei ole montakaan. Yksi isompi pöytä ja yksi pienempi. Ei siis mikään juoruilupaikka. Kaikki tarjoillaan kertakäyttö astioista ja mukeista. Se vähän latisti tätä superfood meininkiä. Luonto tuhoutuu samalla kun syön itseni terveelliseksi. Tuotteet ovat siis ihania, mutta ehkä take away on miellyttävämpi tapa nauttia niitä.

Lopuksi haluan vielä summata yhteen top 3 kaakaopaikat:
1. Café Aalto - niin perinteinen kaakao kuin olla ja voi. Tehty tummasta kaakaosta, joten maku on kaukana sokeriliemestä. Sofia tuskin laittaisi tätä edes top 100, mutta minä tyykkään!
2. Kaakaopuu - yksi kaupungin laajimmista kaakaovalikoimista. Löytyy perinteistä, valkosuklaa, chili...ja se on laadukasta. Yhdelleäkään kerralla ei ole tarvinnut pettyä.
3. CocoVi - omanlainen, mutta ehdottomasti maistamisen arvoinen. Sopii niin keliaakikoille kuin maitoallergikoillekin.

Kahvila Kariranta - maakuntamatkailua Lahteen

Hei kaikki, Sofia täällä moi!

Nyt syksyllä kävimme visiitillä tätini luona Lahdessa. Porukalla päätimme mennä yhteen tätini lempikahviloista, Kahvila Karirantaan, joka on ihanalla paikalla järven rannalla Sibeliustalon vieressä. Oli sunnuntai, mutta ihmisiä oli koleaan säähän nähden kiitettävästi liikkeellä.

Entinen juna-asema

Heti, kun kahvilaan tuli sisään, kohtasi meidät ihana tuoreen pulla tuoksu. Kariranta on kuulemma tunnettu korvapuusteistaan. Kahvilassa oli paljon ihmisiä, joten teimme työnjaon. Äiti meni varaamaan paikkaa ja me muut jäimme tilaamaan. Äitille ja minulle tilaus oli selvä: korvapuusti (1,80e) ja kahvit (1,70e/kpl). Lasse-serkku otti Herra Hakkaraisen limun (2,30e) ja tätini otti teetä (1,50e) ja lisäksi he ottivat korvapuustin ja sacher-kakkupalan (4e) puoliksi.

Valikoima näytti herkulliselta

Onneksi äiti oli saanut varattua meille ihanan pöydän ikkunan vierestä niin, että näkymä oli järvelle. Kahvila oli sisältä sokkeloinen. Rakennus on vanha puutalo ja entinen juna-asema. Niinpä kahvilan pöydät ovat jakaantuneet pieniin huoneisiin, meidän huoneessa oli kolme pöytää. Ihmisiä oli niin paljon, että viereisen pöydän joutui jakamaan kaksi eri seuruetta.

Mehevä korvapuusti

Suuri kakkupala

Kun kuuluisista korvapuusteista puhutaan, tulee mieleeni aina Succès, jonka olemme myös Ellan kanssa testanneet. Succèsin pullat olivat toki isommat, mutta mielestäni makupisteet saattavat mennä Lahteen. En tiedä, ehkä niitä pitäisi maistella rinnakkain, että voisi paremmin vertailla. Korvapuusti oli joka tapauksessa oikein maukas. Tätini kertoi, että hän käy usein ostamassa useamman pullan kotiin ja pakastaa. Niin herkullisia pullia saa kotonakin silloin kun haluaa. Sacher-kakkua sai massiivisen palan ja oli varmasti hyvä idea jakaa se kaverin kanssa, muuten siitä olisi voinut tulla kerralla liikaa makeaa. Lasse ei ollut ennen maistanut Herra Hakkaraista ja hyvin maistui.

Kahvila Kariranta oli onnistunut kokemus ja mielelläni menen sinne uudestaan kesällä, kun järvi kimmeltää auringon paisteessa ja satama on täynnä elämää.