Martta - mummoilua?

Ella täällä moi,

Oma innostukseni Marttoihin lähti kouluni ja Uudenmaan Marttojen yhteistyössä järjestämästä Hyvän olon -kokkauskurssista. Ennen en tiennyt heistä juuri mitään, mutta nyt kokkauskurssin ja nettisivut läpikäytyäni, Martathan ovat aivan mahtava juttu! He järjestävät hyvin monella eri paikkakunnalla erilaisia teemailtoja ruoanlaitosta puutarhakursseihin ja kodinkonekursseihin asti. Huomaan ystävieni huvittuneet katseet aina, kun kerron heille, kuinka mukavaa minulla oli Marttojen kanssa, mutta nimi vain johtaa heidät harhaan. Pelkkien ikäihmisten sijaan paikalla on kaikenikäisiä ihmisiä, myös miespuolisia, ja Marttojen opeista on hyötyä kaikille. Ole rohkea ja vieraile sinäkin Marttojen sivuilla.

Uudenmaan Marttojen opetuskeittiö löytyy Kampista Lapinlahdenkatu 3:sta. Heti sen alapuolella on Marttojen ravintola ja ravintolan vieressä Deli&Café Martta. Ehkä jo arvaatkin, että siellä on tullut käytyä. Oli maanatai (21.11.) ja vapaa päivä koulusta. Pakkasin paksun, vielä avaamattoman tenttikirjani, laukkuun ja hurautin bussilla Kamppiin. Ihan muutaman minuutin kävely toi minut määränpäähäni. Muistan, että tässä samassa paikassa oli muutama vuosi takaperin Sis. Deli+Café, mutta se oli silloin. Astuin sisään Marttaan avoimin mielin.

Vaikka ei ollutkaan palkkapäivä, eikä edes tukipäivä, olin päättänyt olla pihistelemättä. Vietinkin vitriinin ääressä hyvän tovin pohtien, mitä sitä valitsisin. Oli lounas aika. Toisaalta suklaakakku näytti erittäin herkulliselta.. Kana-vuohenjuusto torttu (4,65e) ja kaakao(3e), kiitos! Torttua lämmitettiin ja sen rinnalle sai myös vihreää salaattia. Kaakao, valitettavasti, tehtiin ällö-suklaakastikkeesta. Martat, mä luotin teihin! Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä, että kaakaoharmitus unohtui nopeasti. Minua palveli iloinen nuori herrasmies ja ihan Martan näköinen rouvashenkilö.

Myyjä kertoi vitriinin olevan yleensä vielä paljon täydempi.

Kelpo annos.

Hyvissä mielin vein tarjottimeni parhaaksi valitsemaani paikkaan. Edellinen asiakas oli juuri poistunut kyseisestä nurkasta, joten siivosin astiat syrjään ja hain vielä iltapäivälehden seurakseni. Ai entäs se tenttikirja? Sen nyt ehtii avata myöhemminkin! Ennen kuin olin saanut maistettua ensimmäistä suupalaani, puhelimeni soi. Kutsu työhaastettaluun! ''Martta'' kiirehti antamaan minulle tiskin takaa kynän ja paperia, jotta saan tiedot ylös. Kiitos, arvostin sitä.

Muuten kahvihetkeni sujui rauhallisesti. Piirakka oli hyvää, ottaisin toistekin. Salattiin kaipasin kastiketta. Ehdin huomioida, että kaikki Martan asiakkaat olivat liikkellä yksin. Mutta olimme kaikki kuitenkin yksin yhdessä jakamassa ihanaa uunituoreen pullan tuoksua. Pohdin myös sitä, miksi kahvila ei kaikessa kodikkuudessaan ja ystävällisyydessään kuitenkaan ollut suosikkini? Se oli ehkä liian idyllinen. Siellä ei ollu mitään, mikä olisi hätkähdyttänyt minua (ellei lasketa väärää radiokanava-valintaa). Joululaulut vain puuttuivat.

Seinällä olevat Arabian lautaset kuvastavat hyvin kotoista tunnelmaa.

ps. Tässä kahvilassa erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin! Vitriinistä löytyi niin maidotonta, laktoositonta, kuin gluteenitontakin vaihtoehtoa.

Café du Coin - löytyykö Helsingistä aito ranskalainen kahvila?

Bonjour! Sofia täällä taas kirjoittelee!

Olin kuullut puhetta, että keskustassa on oikea ranskalainen kahvila. Niinpä otin aidon Ranska-asiantuntijan, ystäväni Annamarin, mukaan ja menimme tällä viikolla kokeilemaan, löytyykö Helsingistä ranskalaista henkeä.

Kotoisa kulma

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikeaan osoitteeseen ja Café du Coin-kahvilaan Unioninkadulle. Olimme miettineet tarkkaan aikataulutuksen, koska kahvilan nettisivuilta olimme lukeneet, että istumapaikat on varattu lounasasiakkaille klo 14 asti, ja vasta sen jälkeen siellä sai istua kahvilla. Niinpä vähän klo 14 jälkeen astuimme kahvilaan. Sisätilat olivatkin pienet, mutta muita asiakkaita ei ollut. Otimme cappuccinot (3,30e) ja kahvilan pitäjä ohjasi meidät istumaan pöytään ja toi pian kahvit perässä.

Cappuccinot olivat meidän molempien mielestä ihan hyvät. Ne eivät olleet turhan makeat, vaan sokeria sai itse lisätä mieltymyksen mukaan. Vaahtoa oli, mutta muuten itse makukokemus jäi vähän laihaksi. Enemmän meitä ilahdutti Fazerin Wienersuklaapalat, jotka tulivat kupin mukana. Molemmat olimme sattumalta haikailleet tämän perinteisen herkun perään juuri samalla viikolla, joten suklaa tuli juuri oikeaan aikaan.

Bongaa ranskalaisuutta!

Kahvittelumme aikana kahvilassa kävi muutama asiakas ostamassa lounaan mukaan. Jotta voisimme kunnolla arvioida kahvilan ranskalaisuuden, meidän olisi ehkä pitänyt tilata myös jotain syötävää. Fazerin suklaa, vaikka olikin herkullista, ei tuonut ranskalaista tunnelmaa. Katsoimme kuitenkin kahvilan kotisivuilta, että kahvilan omistajan nimi kuulostaa aidolta ranskalaiselta, joten varmasti tarjoilut olisivat olleet hyvin ranskalaiset. Myös seinällä oleva suuri taulu Eiffel-tornista ja Ranskan lippu antoivat vinkkiä kahvilan teemasta. Annamari bongasi myös että servetit oli aseteltu bleu-blanc-rouge -järjestykseen.

Kahvit juotuamme päätimme kuitenkin pian vaihtaa osoitetta, koska kahvilassa oli niin hiljaista, että keskusteleminen oli vähän vaikeaa. Kaiken kaikkiaan ranskalainen kahvihetkemme oli kuitenkin onnistunut!

Giselle - uusi kahvila keskeisellä paikalla

Heipä hei, Sofia täällä!

Ahkera kahvilatestaajaystäväni Tiia tuli syyslomalla käymään Helsingissä uudesta opiskelukaupungistaan ja meidän täytyi päästä testaamaan uusi kahvila. Olin bongannut Yliopisto-lehdestä ilmaiskupogit Giselle -kahvilaan, joten sinne suuntasimme. Giselle on uudistuneessa Kiseleffin talossa, eli hyvällä sijainnilla Senaatintorin laidalla. Emme olleet kumpikaan vielä käyneet Kiseleffin talossa sisällä, joten innoissamme lähdimme suunnistamaan. Giselle löytyi aika helposti, koska se oli aulatilassa. Kaikki pinnat koko rakennuksessa oli uusittu, kaikki tuntui uudelta ja hienolta.

Kuponkiimme kuului siis ilmainen kahvi tai tee. Giselle on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja valikoimassa on paljon erilaisia luomutee-makuja. Itse otin teetä, jota oli valmiiksi pannussa, tällä kertaa mustaa teetä nimeltään Babouchka. Tiia taas otti kahvin ja sen lisäksi vielä toffee-muffinssin. Oma teeni oli hyvää, se sopi täydellisesti, koska olimme juuri käyneet syömässä ja mahani oli ihan täysi. Tiian kahvikin oli Reilun kaupan. Muffinssi oli myös hyvä, kuorrutus oli toffeeeta ja muffinssin sisältäkin löytyi valuvaa kinuskia. Harmittavasti olen kuitenkin löytänyt samanlaisia muffinsseja Wayne's Coffeen kakkutiskissä, joten ne olivat massatuotantoa.

Menimme istumaan melko autioon kahvilaan. Vaikka paikka onkin uusi, se tuntui ehkä vähän kolkolta. Aulatilassa kaikui ja ihmiset, jotka menivät eri putiikkeihin pyörivät ympärillä. Eli vaikka kahvilan sijainti Helsingin kartalla on hyvä, ei sen tilat olleet kuitenkaan kummoiset. Pöydissä kuitenkin mainostettiin Skee Is -merkkistä jäätelöä, jonka kaikki raaka-aineet ovat luomua ja osa myös Reilun kaupan. Joten voin hyvin kuvitella, että kun keväällä ilmat lämpenevät, niin ihmiset voivat hakea Gisellestä herkullisia ja ekologisia jäätelöannoksia ja mennä nauttimaan ne Tuomiokirkon portaille.

Talo - boheemi Cafe

Ella täällä moi,

Kesällä Sofia otti blogillemme suuren askeleen ja suuntasi Kallioon. Tänään (14.11.) oli minun vuoroni poistua mukavuusalueelta ja ottaa kohteekseni Kallion pahamaineiset kadut. Kallion kaduissa on kaksi ongelmaa: Yksi, olen kuullut niiden nimet, mutten tiedä missä ne sijaitsevat. Kaksi, joka toinen ikkuna on Thai massage ja joka toinen epämääräisen baari. Selviytymisessäni minua kuitenkin auttoi Elina, jonka seurassa reittioppaan voi laittaa taskuun ja joka suojelee kännisiltä laitatienkulkijoilta maanantaina klo 15.

Olimme sopineet tapaavamme Galleria keitaan edessä ja tutustuvamme tähän tämän viikon Nyt-liitteessäkin mainostettuun luomukahvilaan. Mutta mitä, kahvilahan on suljettu maanantaisin. Emme osanneet odottaa tällaista vastoinkäymistä. Seuraava yrityksemme oli Villipuutarha, joka oli myöskin kiinni. Villipuutarhan vieressä sijaitseva Cardemumma sen sijaan olisi ollut auki, mutta koska Elinan ja Cardemumman välillä on pientä kitkaa, oli se pois laskuistamme. Teimme vielä mutkan Café 5. linjan kautta päätyen vaihtamaan kokonaan kaupunginosaa.

Hakaniemi. Oppaani Elina johdatti meidät päättäväisesti Hämeentien alkuun Cafe Taloon. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä varmasti kahvila eikä baari. Alkoholijuomien tarjonnan ja kahvivalikoiman välisen suhteen perusteella nimeäisin paikan ehdottomaksi baariksi (laskutoimitukseen ei tarvinnut laskinta). Oven yläpuollella olevassa logossa kuitenkin vannotetaan valaistuin valkoisin kirjaimin paikan olevan Cafe, joten en pane vastaan. Ehkä tässä menee se boheemiuden raja, josta minulla on vielä opittavaa.

Todistusaineistoa

Listalta löytyi siis kaikki peruskahvit: tavallinen, espresso, capuccino ja latte. Kyytipojaksi olisi ollut tarjolla juustokakkua liioiteltuun viiden euron hintaan. Liioiteltuun ainakin verrattuna siihen, että Talossa tarjoiltavat maukkaan näköiset lounasannokset ovat 7-15 euroa. Päädyimme capuccinoon (3e) ja latteen (3,50e). Kahvilatyöntekijä otti tilauksemme rennosti vastaan samalla vaihtaen kuulumisia Portugalin surffireissustaan kaverinsa kanssa. Kohtaamisemme hän päätti tokaisuun ''Ei kuittia''. Kassalla työskennellessäni opin, ettei asiakkaalta saa kysyä, haluaako hän kuittia. Sinänsä myyjä siis teki oikein...

Baaritiski...tai siis kahvitiski

Ruuhka tuli vasta seitsemän aikoihin.

Juomat kädessämme kapusimme natisevia portaita pitkin kahvilan toiseen kerrokseen. Ensikulaus kahveistamme oli pehmeän maitoinen. Kuitenkin tunnistettavissa kahviksi. Vaatimattomat ateriamme loppuivat aikaisin, mutta jatkoimme istumista niin pitkään, että pissahätä ehti yllättää toistamiseen. Ulkona oli jo pilkkopimeää, kun puimme takkimme päälle. Sanoimme heipat vanhalle opettajallemme ja loimme tutkivan katseen entisen lukiotoverimme treffiseuraan. Myöskin he olivat tulleet asuttamaan kaikille avointa Taloa.

p.s. Ylpeänä Sofiasta ja itsestäni haluan kohtottaa maljan viidenkymmenennen blogitekstimme kunniaksi. Skål!

Fratello - uusi tyylikäs kahvila Kluuvissa

Heissan, Sofia täällä!

Viime viikolla tutustutin rakkaat opiskelijaystäväni Annamarin ja Piian kahvilablogistin maailmaan ja neidit olivat innoissaan mukana testaamassa kahviloita. Olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa, että valloitamme uudistuneen Kluuvin kauppakeskuksen. Kohdekahvilamme oli Fratello-kahvila, joka on siis parin korttelin päästä löytyvän Torrefazionen veli. Ella olikin jo testannut Torrefazionen aikaisemmin, joten oli hyvä aika kokeilla tätä kahvilauutuutta.

Tyylikäs kahvila

Menimme kahvilaan alkuiltapäivästä ja siellä oli melko täyttä. Niinpä Annamari meni varaamaan paikkaa ja me Piian kanssa menimme jonoon. Ensimmäisenä huomiomme kiinnitti jännittävä kemistin välineeltä näyttävä kahvinkeitin, jossa liekillä lämmitettiin isoja koeputkia. Päätimme, että tätä kahvia on saatava. Kahvien lista ei sanonut meille mitään, joten kysyimme myyjältä apua. Hän suositteli meille tummapaahtoista kahvia ja neuvoi vielä ottamaan isomman kahvin puoliksi, jotta säästäisimme rahaa (normikahvikuppi 3,90e, iso kahvi yhteensä 6e). Otimme siis tummapaahtoista kahvia ja lisäksi minä otin juuri uunista tulleen pain au chocolatin (2,90e) ja Piia otti sitruunacroissantin (2,40e).

Kahvinkeitin

Barista alkoi tekemään kahvejamme ja sepä vasta oli tarkkaa hommaa. Hän mittasi veden lämpötilaa pienellä mittarilla ja otti sekuntikellolla aikaa eri vaiheissa ja sekoitti kahvia pienellä puutikulla. Vaikka kahvinkeittopisteitä oli kolme vierekkäin, teki barista aina yhtä kahvia kerrallaan. Siitä ehkä pieni miinus, koska kahvinkeitossa menee niin pitkään. Onneksi kahvilassa on myös muista kahviloista tutumpi kahvin valmistus koje, eli jos ottaa vaikka cappuccinon, niin ei tarvitse odotella niin pitkään. Kahvin valmistusta seuratessa jännitys vain kohosi, tämä on niin tärkeän näköistä puuhaa, että kahvin on paras olla erinomaista. Vihdoin saimme kahvit kuppeihin ja varoituksen, että kahvi on todella kuumaa ja täydellistä vasta parin minuutin odottelun jälkeen. Palasimme paikoillemme ja päästimme Annamarin tilaamaan.

Herkulliset tarjoilut

Kun Annamari tuli takaisin smoothiensa (4,50e) kanssa (banaania, mansikkaa, mustiherukkaa ja jogurttia), pääsimme maistamaan tarjoilujamme. Kahvi oli hyvää, erilaista kuin perinteisestä kahvinkeittimestä. Siinä oli enemmän makua, mutta jotenkin se tuntui kuitenkin laihalta kahvilta. Sitä on todella vaikea kuvailla, mutta ehdottomasti pidin siitä. Pain au chocolat oli täydellinen, rapea ulkokuori ja sisällä sulaa suklaata! Näin hyviä ei yleensä löydä Suomesta. Piian sitruunacroissantikin kuulemma oli oikein hyvää ja Annamari piti smoothiestaan, olisi ollut kuulemma valmis hakemaan seuraavan heti perään.

Annamarin smoothie

Kahvilassa oli mukava tunnelma, pidimme sisustuksesta. Erityisesti ihailimme kaikki vuorotellen kattolamppuja. Paikka on selvästi ehkä liiankin mukava hengailupaikka, koska tuntui, että monet istuivat pöydässä pitkään kahvin juomisen jälkeenkin, niin ettei osalle uusille asiakkaille riittänyt paikkoja. Mutta kahviloissa istuskeleminen kuuluu ainakin minulla aina asiaan, eikä Fratellossakaan siitä välitetty. Kaiken kaikkiaan pidimme Fratellosta paljon ja herkullisen valikoimansa ja tunnelmansa takia se tulee varmasti olemaan vahva vaihtoehto halvemmalle Unicafelle, joka löytyy aivan vierestä.

Moderni maatilatori

Kaiken kaikkiaan uusittu Kluuvin kauppakeskus on ihana! Kiertelimme Annamarin ja Piian kanssa koko kauppakeskuksen läpi. Alakerrasta löytyy mahtava Eat & Joy Maatilatori. Torilla on ihana fiilis ja katsomista riittää, vaikka hinnat tuntuvatkin olevan korkealla. Piia on kuitenkin myöhemmin hakenut leipomosta tuoreita keksejä, jotka olivat herkullisia. On aina kivaa nähdä, että luomuruokaa on helpommin saatavilla helsinkiläisille. Annamarin kanssa kävimme yläkerran ravintolapuolella testaamassa Hanko Sushi -ravintolan, joka on ketjun uusin ravintola. Olen aikaisemmin testannut Herttoniemen ja Jumbon Hanko Sushit ja california maki on herkullinen!

Kakku Galleria - kakkubuffetista on moneen juhlaan

Ella täällä moi,

Eräänä sateisena lokakuun päivänä (3.10.) kuusi hyvää ystävää sai vihdoin aikaseksi testattua kauan puhutun Kakkugallerian kakkubuffetin. Jo vuosi sitten Sandra haaveili viettävänsä syntymäpäiviään kyseisen buffetin merkeissä. Kaikki olivat tuolloin kuitenkin niin kiireisiä, ettei yhteistä aikaa saatu sovittua. Tänä vuonna juhlimisen aiheita oli jopa kaksin kappalein, joten kiire ei käynyt tekosyyksi. Sandran 20-vuotisjuhlien lisäksi oli aika toivottaa Katrille hyvää matkaa hänen puolen vuoden reissulle Uuteen-Seelantiin.

Meidän kaveriporukassa on yksi liian usein toistuva piirre: aina joku on myöhässä. Sain odottaa kahvilan edessä Claud Monet -sateenvarjoni alla hyvän aikaa ennenkuin toisena paikalle saapui Sonja. Yhdessä menimme vettä tippuvina sisään varaamaan meille pöytää. Kuin tilauksesta ainoa kuuden hengen pöytä vapautui meitä varten. Ennen kuin ehdimme edes istua alas saapuivat Katri, Sandra, Viki ja Essi pian perässämme. Valitsimme kaikki halvemman buffet-vaihtoehdon (11e), johon kuuluu kakkujen lisäksi kahvi tai tee. Kalliimpaan (13,50e) olisi saanut valita erikoiskahvin, limun tai smoothien.

Teevalikoima oli valtava. Usean kymmenen teepurupurnukan joukosta valistin itselleni raparpei-kerma -teetä, vain koska en aikaisemmin ollut kuullut vastaavasta. Maussa ei ollut mitään vikaa. Kaikki muutkin valitsivat kahvin sijata teen. Pöytämme täyttyikin mitä ihanamman värisisätä posliinikupeista.

Kakkuja sai valita vitriinista lautaselleen keralla kolme palaa. Kaikki kakut ja leivokset kuuluivat buffetin valikoimaan ylärivin leikkaamattomia kakkuja lukuunottamatta. Minun ensimmäinen lautaseni täyttyi pelkistä leivoksista, koska niitä oli enää muutamat jäljellä ja myyjä kertoi ettei niitä tulisi lisää. Kakkupaloja riittäisi kuitenkin vielä seuraavalle kierrokselle. Yksikään kakku ei mielestäni ollut pahaa. Lempparikseni taisi nousta passionia sisältänyt leivos. Myös suklaakakusta tuli monen suosikki. Parhaimmat (siis ahneimmat) meistä saivat syötyä jopa seitsemän palaa ilman tietoakaan huonosta olosta.

Mitkä kolme palaa seuraavaksi?

Mun lemppari

Kahvilan tunnelma oli juuri sopiva meidän tilaisuuteemme. Paikan päälle ei mahdu montakaan pöydällistä ihmistä, joten äänekäs meininkimme synttärilauluineen ja läksiäisrunoineen ei häirinnyt useita. Nuori myyjä oli mukana menossamme, pyysimme häneltä sitten erillistä kakkupalaa sandran synttärikynttilöitä varten tai valokuvan ottajaksi. Buffet on ehdottomasti hintansa väärti. Idea on loistava ja se toimii.

Onnea Sandra!

Täydet masut kiittävät

Fredrikinkadun lisäksi Kakkubuffet toimii myös Kakkugallerian Bulevardin toimipisteessä, mutta vain sunnuntaisin. Kahvilasta voi myös tilata mukaan kokonaisia kakkuja kotona järjestetäviin juhliin.