7. elokuuta 2011

Bear Park Café - Karhupuiston helmi

Sofia täällä, heipä hei!

Viime viikolla teimme Mirjamin kanssa blogille suuren askeleen. Nimittäin suuntasimme Kallioon.

Olin kuullut kehuja Karhupuiston kahvilasta ja sinne olikin päästävä kun aurinkoa ja lämpöä vielä riitti. Päivä alkoi aurinkoisena, mutta hellettä ei ollut. Pohdimmekin Mirjamin kanssa pitkään uskallammeko mennä ulos istumaan vai tuleeko ulkona liian kylmä. Koska meillä oli muutenkin asiaa Hakaniemeen, päätimme hypätä kolmosen ratikkaan ja hurautimme Karhupuiston Bear Park Caféhen.


Vastassamme oli ihana keltainen lippakioski ja pöydät täynnä ihmisiä. Menimme suoraan tilaamaan ja päätimme huolehtia istumapaikoista vasta sen ollessa ajankohtaista. Mirjami tilasi ensin ja hän otti päivän pullan ja Coca-colan (yhteensä 5,50e). Minä otin Mesikämmenen macchiaton (3,60e). Kahvilan työntekijä oli todella mukava ja macchiatoani tehdessään hän jutteli niitä näitä luontevasti. Mukavin palvelu pitkään aikaan, lisää tällaisia Suomeen. Jännitimme yhdessä tulisiko maidosta maitovaahtoa juomaani, kone oli kuulemma reistaillut jonkin aikaa. Maitovaahtokone ei pettänyt kuitenkaan tällä kertaa, vaan sain pienen odotuksen jälkeen juomani. Perääni oli kuitenkin ehtinyt siinä vaiheessa jo syntyä jonoa.

Onnistunut kahvi ja teollinen pulla

Sinä aikana Mirjami oli löytänyt meille pöydän, jossa istui jo tyttö lukemassa kirjaa. Monet joutuivat jakamaan pöydän ventovieraiden kanssa, mutta täällä se ei haitannut eivätkä ihmiset nyrpistelleet nenää niinkuin ehkä keskustassa olisi voinut käydä. Ja sitten tarjoilujen kimppuun. Mirjamin pulla oli valitettavasti pakastepulla, joka oli vain heitetty uuniin, joten kahvilan omaa kädenjälkeä ei tullut esille Mirjamin valinnoissa. Oma juomani taas oli herkullinen! Lasin pohjalla oli suklaakastiketta, siihen maitovaahtoa ja espresso ja päälle kardemummaa. Nam! Kardemumma sopi juomaan oikein hyvin.

Toinen ehdoton kahvilan valtti on perus suodatinkahvi (3e), jossa on loputon santsimahdollisuus. Ainakin tyttö meidän pöydässä hyödynsi tämän tarjouksen ja jäi istumaan ja juomaan kahvia vielä meidän lähdönkin jälkeen.

Aurinkoisena päivänä pöydät ovat täynnä

Kahvilassa oli hyvä tunnelma; ihmisiä riitti, törmäsimme tuttuihin ja juttelimme myös tuntemattomille. Auringon mennessä piiloon Kallion kirkon tornin taakse, ilma muuttui heti kylmäksi ja jatkoimme Mirjamin kanssa matkaa. Kokemuksesta jäi minulle ehdottoman hyvä maku suuhun (paitsi kuvainnollisesti myös kirjaimellisesti) ja olen iloinen että ehdimme testata tämän kesäkohteen ennen syksyä. Tulen ensi kesänä takaisin!

3. elokuuta 2011

Tyyni - vielä on kesää jäljellä

Ella täällä moi,

Ilmat ovat jo viilenneet, illat varsinkin, mutta mulla oli vielä yksi kesän must-kahvila käymättä. Eilen (3.8.) otimmekin Roosan kanssa jalat allemme ja reippailimme Töölönlahden rantakahila Tyyniin. Tanskalaisen voileipä Oy:n ohella tämä on toinen viime Taiteiden yön löydöksistäni. Melkein vuosi siinä meni, että molemmat tuli kokeiltua. Reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen näimme söpön puukopin ja sen edessä avartuvan valloittavan maiseman.


''Helsinki on hetkisen kaunis.''

Roosa ei tahtonut ostaa mitään, joten suuntasin yksin tiskille. Aluksi olin hyvin häkeltynyt, koska lista tuntui olevan monessa eri osassa seinällä ja pöydällä. Seinän menusta bongasin ihanan yllätyksen: kahvila tarjoilee aamiaista. Valitettavasti olin jo aamiaiseni syönyt, mutta joku toinen kerta sitten. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin raikkaaseen smoothieeseen (4e). Myyjä osoitti vitriiniä, jossa oli rivi valmiita kaupan smoothieita lasipullossa. Mälsää. Se ei ollut, mitä odotin. Lopullinen valintani oli sitten vain vaniljapuikko (1,50e). Tai ei itseasiassa VAIN, koska se oli vanhanajan vaniljapuikko, joka on yksi parhaista jäätelöistä ja sitä ei monesta paikasta saakkaan.

Ainoa pelkälteen syötävä vaniljajäätelö.

Oikean istumapaikan saaminen on kahvilla käynnin yksi onnistumisen peruselementeistä. Nytkin minua harmitti, kun kaikki laiturilla olevat pöydät olivat varattu. Harvemmin keskustassa pääsee nauttimaan laiturikahveista. Valitsimme sitten pöydän aurinkoisesta kohdasta kivetykseltä. Avasin jäätelöni ja maistoin suussani kesän päättymisen haikeuden. Ei mennyt kauaakaan, kun pöytäämme liittyi seuraksi äiti ja kolmevuotias tytär. Ai mistäkö tiedän, että tytär oli kolme? Hän kertoi meille sen ja monta muutakin tarinaa mm. siitä kuinka äiti syöttää pikkuveikkaa tissimaidolla ja kuinka he ennen kahvilaan tuloa olivat käyneet puskapissalla. Myös minä ja äiti tulimme hyvin juttuun ja kahvihetken aikana päädyin lahjoittamaan minun raamattuni eli We are Helsinki -lehdykkäni hänelle ensi viikolla tulevia euroopan vieraita varten. Uudenhan saan milloin vain, vaikka Kirjasto 10:stä. Joko te olette hyödyntäneet tätä ihanaa mukana kulkevaa kaupunkiopasta, jossa on kaikki Helsingin tärkeimmät kahvilat, kaupat ja tapahtumat?

Ensin pöytämme jättivät äiti ja lapsi ja vähän myöhemmin minä ja Roosa. Porukkaa riitti ympärillämme tasaisesti koko ajan. Olen tosi harmissani, etten käynyt Tyynissä jo paljon aikaisemmin, jotta olisin voinut fiilistellä paikkaa alkukesästä asti. Onneksi enää vuosi, niin saan uuden mahdollisuuden.