Tukholma - kahviloiden ylä- ja alamäkia

Ella täällä moi,

Matkakumppaninani ja kartanlukijanani oli ystäväni Elina. Kolmen päivän reissullamme kaikki meni valtavan hyvin ja saimme jo tutusta kaupungista irti todella paljon ja vieläkin jäi nähtävää! Kerron nyt teille matkastamme kahviloiden näkökulmasta. Ehkä saat tästä jotain vinkkiä sinunkin matkaan.

Ensimmäinen kosketuksemme ruokaan oli nälkäisinä Gamla stanissa, jossa söimme salaatit lounaskahvilassa. Paikka muistutti minua Teatterin salaattibaarista ja entisen Café Ursulan salaateista. Maksoimme runsaista salaateistamme muistaakseni 85KR, joka on samassa hintaluokassa Helsingin salaattipaikkojen kanssa. Teatterin salaattiannoksen kanssa on vaikea kilpailla, mutta muuten koin lounashetkemme onnistuneeksi. Erityisesti pidin pitkästä kastike-listasta. Harmi kun minulla ei ole mitään muistikuvaa paikan nimestä.

Täytteitä salaattiin sai valita viisi!

Päivämme vietimme ihanassa Södermalmin kaupunginosassa ja kiersimme kaikki vastaantulevat vintage-kaupat. Käveltyämme jalkamme puhki eksyimme vahingossa piristävään kalliolaishenkiseen kahvilaan, koska Elina halusi vessaan. Kierrätyshuonekaluin ja värikkäin taideteoksin sisustettu kahvila oli valloittava. Kaiken sai listalla vegenä ja suurena lounassuosikkina taisi olla kotitekoinen lasagne. Elina tilasi jäälaten (30KR) ja minä vegelaten, joka oli tehty soijamaitoon (30KR). Paikka oli lähes täynnä ja sen asiakkaat edustivat kahvilan henkeä hipahtavalla habituksellaan. Jos asuisin siellä päin, niin Cafe String:stä tulisi kantikseni.

Rakastan pöytiä ikkunalaudalla.

Kekseliästä taidetta.

Ensimmäisenä iltana nautimme vain lähikaupan antimista, mikä sekin on pienipudjettissella matkalla välillä hyvä vaihtoehto. Itseasiassa on mukavaakin kierressä paikallisessa kaupassa. Ruotsissa nyt yli puolet tuotteista on samoja kuin minunkin lähikaupan hyllyllä, mutta silti. Vatsat täysinä menimme vielä paikantamaan seuraavan aamun aamupalakahvilamme. Trendin viimekuun numerossa oli kattava Tukholma-opas, jossa yhtensä alueena käsiteltiin Vasastania eli meidän hostellin huudeja. Lehdessä suositeltiin käymään pannukakkupaikassa, joka sijaitsi ihan kulmamme takana. Kun pääsimme perille näimme ovessa surullisen ilmoituksen: Kesälomalla. Tämä ei tullut meille yllätyksenä, sillä olimme nähneet saman ilmoituksen useiden muidenkin ovien ikkunassa.

Aamu koitti ja meillä oli uutta voimaa etsiä aamupalaa. Katumme toisella puolella olevat kaksi kahvilaa eivät houkuteleet meitä sisälle, joten toivoimme löytävämme paikan matkalla T-banalle. Juuri ennen pysäkkiämme päätimme mennä kahvilaan nimetä Coffeehouse by George. Pöydät eivät ammottanut tyhjyydellään, joten paikka vaikutti lupaavalta. Elina otti valmiin aamiaisaterian leivällä, smoothiella ja kahvilla (68KR) ja minä päädyin omavalintaiseen serranokinkku-leipään (62KR) ja tuoremehuun (39KR). Tarjoilija yritti olla hauska yhdistämällä suomalaisuutemme vitsehinsä. Minua ei naurattanut. Elina sai aamiaisensa heti mukaan pöytään, mutta minä odottelin vielä tovin, koska leipäni lämmitettiin. Lopulta pöytäämme saapui oudonnäköinen teos jalopenolla. Leivästä oli tullut uusinssa kova ja kitalakea raapiva ja salaatti sen sijaan oli muuttunut ällöksi, juuri sellaiseksi kuin se lämmittäessä muuttuu. Ei hyvä ollenkaan. Onneksi Elina sentään piti lämmittämättömästä leivätään. Myöhemmin huomasimme Coffeehouse by Georgen olevan ketju ja teidättehän kuinka en pidä ketjukahviloista. Tämän jälkeen vielä vähemmän.

ällö-leipäni

Viimmeisenä päivänä yksi to do-listan asioista oli vielä tekemättä. Sushia täytyi saada, koska se on kuulemma Tukholmassa parempaa ja halvempaa. Vietimme viimeiset tuntimme ihan keskustassa, mutta silti silmiimme ei osunut yhtään sushi-ravintolaa, vaikka aikaismmin niitä tuntui olevan joka puolella. Kysyimme neuvoa lähimmästä liikeestä, josta meidät ohjattiin ihan mahtavaan ravintolaan. Annan Sushi Koyamalle kymmenen pistettä. Minulle oli jälleen kerran tärkeää, että annokseni sisiältäisi kananmunasusheja ja sen lisäksi siitä löytyi kaikki muut lempisushini. Kymmen kasvissushin lajitelmani oli 85KR. Elinan tavallinen lajitelma oli muistaakseni kympin ennemmän. Paikka oli viihtyisän intiimi ja palvelu ystävällistä. Nautin joka suupalatani.

Taidetta sekin.

Lopulta oli aika hyvästellä Tukholma ja matkata lentokentälle. Vaikka turvatarkastuksen jälkeen ylimääräistä aikaa ei kauheasti ollut oli minun vielä pakko päästä moikkaamaan Usan matkani parasta kaveria. Tilasin nopeasti kentäs Starbuckista vielä yhden Frappuccinon (56KR). Meillä synkkasi edelleen erittäin hyvin. Starbucks on yksi niistä harvoista ketjukahviloista, joita en jätä.

Kiitos Tukholma, kiitos Elina!

ps. En voi olla suosittelematta hostelliamme: http://www.2kronor.se/

Café Kiasma & Ranskalainen ruokatori - onnistunut kesäpäivä

Sofia täällä, heippa hei!

Ellan kanssa tapasimme pitkästä aikaa torstaina 21.7. Nyt on minun vuoroni raportoida yhteisestä kahvilahetkestämme. Yritimme keksiä kahvilaa, jossa olisi myös ulkona paikkoja, koska sää oli niin upea. Emme oikein keksineet mitään tarpeeksi läheltä kriteerejämme täyttävää kahvilaa, joten päädyimme Kiasman kahvilaan. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti, kun huomasimme Café Kiasmalla olevan terassi Mannerheimin patsaan takana. Sinne siis!

Aurinkoinen terassi, jossa oli hyvin tilaa

Design-tuolit uudistuneessa kahvilassa

Sisällä katselimme leivoksia tiskissä, mutta ne olivat aika kalliita, joten päädyimme ottamaan pelkät juomat. Tiskillä olikin kyltti, että pöytiintarjoilu. Tiskin takana oleva tyttö kuitenkin otti tilauksemme ystävällisesti, ja kehotti meidät istumaan, niin juomat tuotaisiin pöytään. Menimme terassille ja saimme mukavan paikan, missä sai päättää ottaisiko aurinkoa vai istuisiko varjossa.

Juomamme tulivat nopeasti, Ellalle persikkajäätee (3,5e) ja minulle Reilun kaupan kahvi (3e). Ella ei muistanut, oliko tilannut sitruuna- vai persikkajääteen, mutta sai kuitenkin akuutin janonsa tyydytettyä, joten jäätee kelpasi hyvin. Minä taas inspiroiduin Kiasman tunnelmasta ja otin Reilun kaupan kahvin normaalin kahvin (2,5e) sijaan, ja se oli oikein hyvän makuinen. Lisäksi saimme Ars11 -suklaapalat, jotka tulivat mukavana yllätyksenä.

Terassi oli todella mukava paikka, vaikka olimme keskustan päätien varrella. Liikenteen meteli ei häirinnyt ollenkaan. Terassilla soi rentoa musiikkia, jonka pistimme merkille. Mukana musiikissa oli afrikkalaisia rytmejä, varmasti Ars11 -näyttelyn myötä. Terassilla oli ihmisiä paitsi kahvilla, myös viinilasilla ja lounastamassa. Kävimme katsomassa sisällä sijaitsevan delipöydän, jonka tarjoilut eivät loppujen lopuksi olleet erityisen houkuttelevan näköisiä. Ehkä se johtui osin siitä, että oli jo lounasajan loppupuoli. Pöydän antimet tuntuivat kuitenkin turhan kalliilta,  delipöytä 10,5e, keiton kanssa 14,5e.

Kulutimme Kiasman terassin penkkejä hyvän aikaa, kunnes päätimme jatkaa matkaamme. Lasipalatsin (jonka muuten valitsimme keskustan rumimmaksi rakennukseksi) ohi kävellessämme bongasimme markkinat Lasipalatsin autiolla. Ella suostutteli minut kävelemään torin läpi. Onneksi niin, koska vasta paikan päällä tajusin meidän olevan Ranskalaisella ruokatorilla! Ranskalaisen ruokatorin tarkemmat tiedot löytää etsimällä tapahtuman Facebookista. Tori on ranskalaisen Team Fantastiquen järjestämä ja he kiertävät Eurooppaa myyden ranskalaisia oliiveja, juustoja, makkaroita, patonkeja, karkkeja, kuivattuja hedelmia ja crêpesejä.

Taikinan kimpussa

Me sorruimme churroihin, 6kpl 3,5e. Ne valmistettiin nenämme edessä ja olivat tulikuumia, kun saimme annoksen käteemme. 6kpl riitti meille puoliksi oikein hyvin. Nautiskelimme siis churroistamme auringossa ja ihmettelimme tuuriamme. Ellalle siis pisteet tästä löydöstä!

Mums!

Four Seasons Salads & Delicatesses - ranskalaisia herkkuja tarjolla

Sofia kirjoittelee taas, moiii!

Käytiin Mirjamin kanssa kahvilla tiistaina 19.7. Emme olleet ehtineet suunnitella sen tarkemmin mihin suuntaisimme, mutta koska sää oli suosiollinen, niin päätimme rauhassa pyöriä kaupungilla. Lähdimme kävelemään Bulevardia pitkin ja jossain välissä poikkesimme sivukaduille. Viiskulman lähellä muistin lukeneeni aamun Hesarista, että Digeliuksen pitäjällä on "maailman pienin puisto" ratikan raiteiden juuressa. Poikkesimme siis sinne, koska olimme lähellä. Emme osanneet kuitenkaan arvata, että olisi muitakin, jotka etsisivät samaa ruohoplänttiä. Ihaillessamme nurmikkoa, tuli siihen myös mieshenkilö, jolla oli artikkeli leikattu mukaan ja tallessa taskussa. Seuraamme liittyi vielä neljäs henkilö, nainen joka halusi myös nähdä tämän ihmeen. Tapahtuuko tällaista?

19.7. Helsingin Sanomien juttu

Jatkoimme matkaa ja näimme mukavan näköisen paikan, jonka nimi oli Cotelettes et Caviar. Ranska on meille molemmille lähellä sydäntä, joten menimme katsomaan, minkälainen paikka se olisi. Mirjami bongasi, että siellä oli lounaslista, eli ruokaakin oli tarjolla. Päätimme pysähtyä sinne kahville.

Sisällä meille selvisi, että paikan nimi onkin Four Seasons Salads & Delicatesses. Ruokavaihtoehtona on kolmea eri lämmintä ruokaa tai lounassalaatti. Me olimme jo syöneet, joten tulimme vain kahville. Kahvin kanssa tarjolla oli perinteisiä ranskalaisia herkkuja: omenapiirakkaa, tiramisua, crème brûléetä ja suklaatryffeleitä. Otimme tiramisun puoliksi (4e), juomaksi minä otin espresson (2e) ja Mirjami otti ananasmehun (2e). 

Kahvilan ulkopuolella oli istumapaikkoja kadunvierellä  noin kymmenelle hengelle, joten menimme sinne istumaan, vaikka kassan vieressä olikin kyltti, joka varoitti lokeista. Tiramisu ja kahvi tuotiin pöytään. Tiramisu oli ihanan täyteläistä, puolikas pala riitti vallan hyvin, niin ettei tullut liikaa makeaa kerralla. Molemmat pidimme sen mausta paljon. Juomamme eivät olleet ranskalaisia, vaikka paikan tunnelmasta olisi niin voinut olettaa. Mirjamin ananasmehu olikin merkiltään Mehuiza, eli se oli suomalaista ja minun espressoni oli italialaisen Ionia -paahtimon.

Ei-niin-ranskalaiset juomamme

Terassi täyttyi pikkuhiljaa ihmisistä, jotka tulivat salaatille. Ruuat näyttivät ihan maittavilta, joka päivä on tarjolla lasagnea, joka on varmasti todella suosittua. Voisimme hyvin kuvitella tulevamme takaisin lounaalle joku päivä. Lopuksi kävimme vielä katsastamassa vessan. Vessa oli tiskin takana keittiön vieressä ja se oli pieni komero, josta oli tehty vessa. Mirjamin uhmatessa klaustrofobiaa ja taistellessa epämääräisen vessan lukon kanssa, minä jäin ulkopuolelle odottamaan ja huomasin ilokseni, että keittiössä töissä olleet miehet oikeasti olivat ranskalaisia! Joten ruoka on varmasti taattua ranskalaista.

Minivessa

Porvoon Paahtimo - kesäpäivä kauniissa Porvoossa

Sofia täällä taas, moi!

Olin taas tänään kahvilla, mutta pitää aluksi kertoa viime viikkoisesta kahvilakäynnistä. Nimittäin Äitillä, Isillä ja minulla sattui kaikilla olemaan vapaata samana päivänä, joten torstaina 14.7. auringon paisteessa päätimme ottaa suunnaksi Porvoon, joka on kunnon kesäkaupunki.

Parkkeerasimme joen rantaan ja huomasimme Porvoon ranta-alueen muuttuneen paljon sitten viime näkemän. Rannalla oli paljon uusia ravintoloita, joista yhdessä kävimme lounaalla. Lounaan jälkeen kävelimme joen vartta vierasvenesatamasta aina Porvoon Paahtimolle asti. Porvoon Paahtimo on hieno tiilirakennus, joka on rakennettu jo vuonna 1902.

Vanha rakennus

Sisällä tiski on tyylikäs ja taustalla on hieno vitriini, jossa on esillä erilaisia oluita ja siidereitä. Sisääntullessa siis epäilinkin, olinko tullut sittenkin Porvoon Panimoon, enkä Paahtimoon. Kahvi-, tee- ja kaakaovalikoimat olivat kuitenkin tarpeeksi monipuoliset, joten kaikille löytyi jotain. Äiti meni varaamaan meille paikkaa terassilta, minä ja Isi jäimme sisään tilaamaan. Äitille otimme Espresson (2,40e), Isi otti Latte macchiaton (3,80e) ja minä otin kuuman kesäpäivän viilennykseksi Frappen (4,50e) hasselpähkinä-makusiirapilla.

Moderni tiski

Upea paikka

Terassi on laiva joessa, mikä on tosi kiva idea. Saimme vielä ihan reunapaikan, joten katselimme ohi lipuvia veneitä kahvin juonnin ohella. Terassilla istuessamme tuli paahtimosta yhtäkkiä vahva kahvin tuoksu, sama jonka voi kokea Meiran paahtimon luona Vallilassa. Se toi kahvihetkeemme ihanaa tunnelmaa.

Vähän mauttomat juomamme

Tarjoilujen taso oli vaihteleva. Äitin mielestä espresso oli ihan perusespresso. Isin Latte macchiato oli liian maitoinen eikä kahvi maistunut ollenkaan. Yllä olevassa kuvassakin se näyttää ihan valkoiselta! Yritimme jopa sulattaa Äitin espresson kanssa tullutta suklaapalaa Iskän juomaan, jos siihen tulisi jotain makua. Minä taas tykkäsin omasta Frappestani. En maistanut juurikaan hasselpähkinää siinä, mutta kun Äiti maistoi sitä, niin hän erotti maussa kyllä pähkinää.

Sisällä Porvoon Paahtimossa oli myynnissä eri makuisia kahveja kotiinvietäväksi, kuten suklaa-chilikahvia tai tiramisukahvia. Myös eri teelaatujen nimet olivat oivaltavia, tarjolla mm. seuraavia: tee aina, tee vielä, tee joskus, tee parhaalle ja tee aika.

Kaiken kaikkiaan kahvikokemuksestamme jäi hyvä mieli, vaikkakin puitteet voittivatkin tällä kertaa itse kahvin.

Krulla Wiener Kaffeehaus - itävaltalainen kahvila Helsingissä

Sofia täällä moikka moi!

Tänään Tiian kanssa päätettiin mennä Punavuoreen kahville ja niinpä lähdimme seikkailemaan suuntanamme Freda. Kävelimme Lönnrotinkatua ja Omenahotellin kohdalla huomasin olevan kahvila Krulla. Olen moneen otteeseen törmännyt Krullan nimeen erilaisissa listauksissa Helsingin kahviloista ja olin aina miettinyt että minkäköhänlainen paikka se mahtaa olla. Niinpä nyt kun kerran bongasin sen, emme voineet olla testaamatta sitä.

Talo ei ole kauneinta Helsinkiä

Menimme sisään ja kahvila vaikutti siistiltä valkoisine pöytäliinoineen, mutta tyyli oli kuitenkin hieman vanhahtava. Tutkimme kahvivalikoimaa ja lopulta Tiia päätyi suodatinkahviin (2,9e) ja minä otin Othellon (4e), joka oli espressoa ja sulaa suklaata. Kahvit olivat laadultaan Julius Meinl -nimisiä, mikä on ystävämme Wikipedian mukaan wieniläinen kahvi- ja gourmet-ruokamerkki. Tiian Julius Meinl -kahvia kuvailtiin listassa voimakasaromiseksi, mutta pehmeäksi arabica-kahviksi.

Tiian suodatinkahvi

Suklaaespressoni

Menimme istumaan terassille, jossa oli kymmenisen paikkaa. Tiia sai varjopaikan ja minä nautin auringosta. Kahvit tuotiin meille tarjottimella, jossa oli myös vesilasilliset. Kahvi kelpasi hyvin Tiialle. Omani oli myös oikein hyvää, suklaa ja espresso tasapainottivat kivasti toisiaan. Suklaa teki kahvista sen verran paksua, että se oli mukava syödä lusikalla. Tiia huomautti, että kahvilakokemus olisi saanut vielä paremman arvosanan, jos mukana olisi tullut pienet suklaapalat.

Myös kakkutiski näytti hyvältä

Olimme kuitenkin molemmat tyytyväisiä nopeaan palveluun, kahvilassa oli kansainvälinen tunnelma ja monet asiakkaat puhuivatkin englantia. Mietimmekin, että kahvila voisi olla vielä menestyneempi, jos se sijaitsisi paremmalla paikalla. Nyt se on rumassa talossa Omenahotellia vastapäätä ja terassiltakin maisemana oli ruma lasitalo. Päätimme, että voimme kuitenkin tulla myöhemmin uudestaan Krullaan, koska emme nyt ehtineet ollenkaan katsomaan koko sivun pituista teelistaa. Niitä voimme siis tulla maistelemaan seuraavalla kerralla. Tarjolla on kuulemma myös aitoa itävaltalaista Sacherkakkua.

Dolce Gusto - kahvilalaadun juomat kotonasi

Sofia täällä moikka moi!

Kesääni on tähän mennessä kuulunut lähinnä töitä ja kun en ole töissä niin olen mökillä. Joten kahviloiden testaaminen on jäänyt vähemmälle, pahoitteluni siitä! Onneksi Ella on jaksanut kirjoittaa aktiivisesti, kiitos Ella!

Meille hankittiin kesäkuun alussa Nescafén Dolce Gusto -kahvinkeitin ja ajattelinkin kahvin ystävänä kirjoittaa omat mietteeni kyseisestä masiinasta teille tänne! Eli aloitetaan itse koneesta. Meidän kone on tuollaista pyöreää mallia ja musta. En oikein tiedä eri mallien eroista, mutta tämä oli vaikutti sopivan tasapainoiselta, ei halvin, joka olisi ihan lelu, mutta ei todellakaan kallein malli.

Itse kone

Starttipaketissa tuli mukana erilaisia kahveja kokeilua varten. Kahvit tulevat siis sellaisissa kapseleissa ja laitteeseen laitetaan aina yksi kapseli kerrallaan, lisätään vesi ja kahvi tulee valmiina kuppiin nopeasti. Ensimmäinen kahvimme meni tietenkin ihan plörinäksi, koska emme osanneet käyttää konetta, mukana tulleet ohjeet olivat tosi huonot. Ne olivat vain havainnollistavia kuvia, eikä sanallisia ohjeita ollenkaan. Soitin siis ystävälleni, jolla on myös samanlainen kahvinkeitin ja hän kertoi, että vettä pitää aina annostella tarkka määrä vesisäiliöön, eikä vesisäiliössä voi siis olla valmiiksi litraa vettä mistä kahvikone ottaisi tarvittavan määrän. Tämä kyseinen piirre onkin ehdottomasti kahvikoneen huonoin puoli. Esimerkiksi Latte Macchiatoon tarvitaan 170ml vettä maitokapseliin ja 50 ml kahvikapseliin. Jos haluaa kahvit vaikka neljälle, niin veden annostelun laskemiseen menee turhan pitkään.

No mitä kahveja laitteesta sitten saa ja miltä ne maistuvat? Me ollaan maistettu Espresso Intensoa, Cappuccinoa, Aromaa, Choccocinoa ja Latte Macchiatoa. Espresso on minulle liian tujua, joten siitä en kirjoittanut, koska en edes itse juonut sitä. Choccocinoa tuli yksi näyte kapseli ja se maistui aika pitkälti kahvikoneen kaakaolta, mutta ei lainkaan vetiseltä, vaan siinä tuli maitovaahto siihen päälle niin se oli hyvää.

Ei niin herkullista Aroma-kahvia

Aroma-kahvi tulee paketissa, jossa lukee "Buon Giorno!", eli sen pitäisi sopia aamun aloitukseksi. Yksi aamu päätinkin siis juoda Aroma-kahvin aamiaiseni kera ja en pitänyt siitä ollenkaan! Se ei ollut samalla tavalla mustaa kahvia kuin mitä keitän kotona normaalilla kahvinkeittimellä, vaan se oli selvästi sellaista, mitä Manner-Euroopaassa juodaan normaalina kahvina. Se maistui minun suuhuni kitkerältä, ei ei, ei minun makuuni. Vähän niinkuin Espressoa, mutta vain paljon isompi määrä.

Mmmmm!

Kaksi ehdotonta suosikkiani ovat ehdottomasti Cappuccino ja Latte Macchiato! Cappuccino on tosi hyvää, sopii täydellisesti mun aamiaiseen. Itse tykkään aamulla juoda mielummin maitoisia kahveja kuin ihan mustaa kahvia (ellei ole nukkunut todella huonosti ja tarvitse kofeiinia). Cappuccinon vaahto on todella herkullista. En osaisi tehdä Cappuccinoa itse ikimaailmassa, joten tämä on oikein tervetullut kahvinkeitin.

Latte Macchiato sen jälkeen kun olin jo ehtinyt sekoittaa juomaa...

Latte Macchiato on mitä herkullisinta! Se on kuin suoraan Wayne's Coffeesta ja suoraan omasta keittiöstä! Juoma on todella hyvää, sopii rauhalliseen vapaapäivän aamuun täydellisesti! Ainut huono puoli on, että en yleensä kahvilassa laita kahviini lisäsokeria, mutta nyt näiden maku paranee aina kun lisää hieman hienoa sokeria.

Mitä tämä lysti sitten maksaa? Kone maksoi muistaakseni 139e, siinä tuli mukana kapselit kuuteen juomaan. Sitten kuuden juoman paketit maksavat Prismassa 5,15e. Pidän paljon Dolce Gusto -kahvinkeittimestä, vaikka ei sillä ihan joka päivä jaksakaan keittää kahvia.

P.S. Lasi näyttää olevan tosi tyhjä noissa Cappuccinossa ja Latte Macchiatossa, mutta lasi on ihan tosi iso! Oikeasti juomaa tulee yli kaksi desiä!

Briossi - eliittiä kohtuuhintaan

Ella täällä moi,

Äiti oli lähtenyt jo aikaisin keskiviikko aamuna (29.6.) katsastamaan keskustan ale-tarjontaa. Lounasaikaan hän kutsui minut kahviseurakseen. Vaihdoin nopeasti pyjaman johonkin vähän sivistyneempään ja hyppäsin kymppiin. Edelleenkin jatkuvat kesä-helteet olivat juuri alkaneet ja koko ratikka hikoili. Tapasin äidin Stockan edessä heti kun hän oli saanut uskomattoman löytönsä maksettua.

Päätimme ottaa suunnaksi konditoria Briossin Kalevankatu 9:ssä. Äiti oli kehottanut minua jo aikaisemmin katsastamaan tämän paikan, koska keskustelupalstoilla oli haukuttu sen palvelua epäystävälliseksi. Olimme siis varuillamme. Jalkakäytävällä oleva pieni terassi oli aivan täynnä. Sisällä valkoisilla pöytäliinoilla päällystetyissä pöydissä oli kuitenkin vielä tilaa. Asetuimme jonoon. Pitkän pohdinnan jälkeen minä päädyin feta-salaattiin (7,80e). Se sisälsi myös tuoreen, paikan päällä leivotun leivän ja kahvin tai teen. Äiti otti kahvin (2,50e) ja parillaleivän mozzarellalla ja tomaatilla (5,30e). Palvelu tiskillä ei ollut töykeää, mutta vanhaa kunnioittavan, tasokkaan kahvilan olisi olettanut jopa vähän ampuvan yli. Teitittelystä ja olkaa hyvä -sanoista ei ollut hajuakaan, hymystä puhumattakaan.

Kaikki naisia.

Äiti sai lounaansa heti tarjottimelle ja teimme itsellemme tilaa terasille. Kunhan vain keräsi likaisia astioita kasaan, niin pöytiä vapautui kummasti. Istuskelimme aikamme ja ihastelimme säätä sekä ohikulkevia lounastaukolaisia. Monet poikkesivat Briossiin hakemaan take away -lounaan. Kun äiti oli jo melkein syönyt leipänsä, kävin sisällä kuikuilemassa josko salaattini pian saapuisi. Ei merkkiäkään. Lopulta tarjoilija toi sen kuitenkin pöytäämme. Salaatti oli hintansa veroinen. Ei gourmet, mutta maukas. Fetan ja salaatin lisäksi kulhostani löytyi montaa muuta sorttia: herneitä, maissia, porkkanaraastetta, jalopenoa, kananmunaa. Ciabattani sen sijaan lähenteli gourmeta! Äidinkin leipä oli kuulemma erittäin herkullinen. Paikan päällä leivottua on vaikea voittaa. Kuumuuden takia jätin teeni kokonaan hakematta.

Liian usein leipä raapii kitalaen auki, mutta ei Briossissa.

Salaatin värikkyys ei haitannut minua.

Yhteenvetona voin hyvinkin kuvitella palaavani Briossiin. Se on ihan keskustassa, mutta kuitenkin rauhassa. Hintataso on muiden kahvioiden luokkaa. Suklaakakku oli reilu viisi euroa, mutta salaattia saa harvasta paikasta seitsemällä eurolla. En sanoisi valkoisten pöytäliinojen kuuluvan paikan imagoon. Arvostan kuitenkin ihanaa perinteitä kunnioittavaa tunnelmaa. Sitä kun ei saa kuin ajan myötä.

Pian jatkoimme takaisin alennusmyynteihin. Sain onneksi pidettyä lompakkoni nepparin kiinni loppuun asti.

P.S. Lennot Tukholmaan on varattu! En malta odottaa sen kaupungin tunnelmaa ja tietysti kahviloita. Jos jollain on mielessä joku käymisen arvoinen paikka niin kerroppa ihmeessä!