29. toukokuuta 2011

Primula - kolme brunssia, kiitos

Ella täällä moi,

Ihana sunnuntaiaamun (29.5.) aloitus on brunssi hyvässä seurassa. Annikan ja Carlan kanssa olimme sopineet treffit Kamppiin kello yhdeksitoista. Siitä hyppäsimme bussiin, jolla saavuimme Laivurinkatu 10:n. Viiskulmassa sijaitsee ihana Bar Primula. Kukaan meistä ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt tässä paikassa.

Mukavasti keskustan hälinän ulkopuolella.

Tiskillä meitä oli vastassa hyvin ystävällinen tarjoilija. Sillä aikaa kun tytöt menivät etsimään meille sopivaa pöytää vaihdoin muutaman sanan tarjoilijan kanssaan. Hän kertoi brunssin olevan erittäin suosittu ja näin olin lukenut netistäkin etukäteen. Lauantaisin on kuulemma vähän hiljaisempaa, mutta sunnuntaisin pääsali on ihan täysi. Pääsali on lähinnä tarjoiltavia ruokia. Tarjoilija myös totesi suosion johtuvan kohtuullisesta hinnasta. Yksi brunssi on 13 euroa ja kuoharilla 15 euroa. Minusta hinta-laatusuhde on erittäin kohdallaan.

Annika ja Carla valitsi meille pöydän sivuhuoneesta, vähän kauempana hälinästä, mikä oli oikein hyvä vaihtoehto rauhalliseen jutustelutuokioon. Kilistimme aluksi tuleville ylioppilaille ja siirryimme sitten täyttämään lautasiamme. Tämä brunssi oli siis buffet-mainen, mutta ei onneksi tuonut mielikuvia esimerkiksi laivan aamiaiselta. Erilaisia vaihtoehtoja oli tarpeeksi, mutta silti hillitysti. Kaikkea pystyi maistamaan, jos vain halusi. Perinteisen munakkaan ja nakkien lisäksi oli tarjolla erilaisia kanoja, paahtopaistia, melonia, salaatteja, karjalanpiirakkaa, croisantteja, muuta leipää, erilaisia levitteitä, meetvurstia, juustoa...unohtuikohan joku? Jälkiruokapöytä oli erillisessä pöydässä. Tällä kertaa siinä tarjotiin aivan tuoretta raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta, munkkeja sekä hedelmäsalaattia. Juotavana brunssiin kuului appelsiini- ja omenamehua sekä kahvia ja teetä.

Ensimmäinen kierros
Jälkkäri-raparperipiirakka oli vielä lämmintäkin. Ihanaa.

Haimme ruokaa kaksi kertaa, jottei tarvinnut ahtaa. Sen lisäksi teimme vielä oman jälkiruoka-kierroksen.
Kukaan ei häirinnyt meidän toista tuntia kestänyttä syömistä. Ainostaan se sama mukava tarjoilija haki välillä tyhjiä lautasia pois.

Sisustus oli meidän makuumme. Se sopi täydellisesti rentoon sunnuntai-aamuun, mutta kuvittelimme hyvinkin voivamme viettää siellä myös asiallista iltaa. Erityisesti tästä kerrasta minulla jäi mieleen mukanas, koska se on aamiaisessa yksi ratkaiseva tekijä. Joko sen osaa valmistaa tai sitten ei. Primula oli onnistunut siinäkin.

Primula, me palaamme vielä!

p.s. Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa lähi-leipomossani. Mikä on sen ihanampaa kuin tuore leipä nurkan takaa? Jos teillä vaan on tähän mahdollisuus, äläkää heittäkö sitä hukkaan.

26. toukokuuta 2011

Camionette - vain rajoitetun ajan

(HUOM! Kesällä 2012 Camionetteä ei nähdä Helsingin kaduilla.)

Ella täällä moi,

Olen taas päässyt mukaan Helsingin kahvila-maailmaan, joten täältä pesee. Tänään (25.5.) tuli käytyä kahvilla toistamiseen.

Aloitin ensimmäisen ''lomapäiväni'' (koulu on ohi, mutta 30 tuntiset työviikot odottavat) tapaamalla Sandraa. Olimme jo kauan suunniteleet menevämme Design museon Marimekko-näyttelyyn. Olen tainnut mainita siitä jo aikaisemmeinkin tässä blogissa. Näyttely sulkeutuu sunnuntaina! Sisäänpääsy opiskelijalta oli vain 3 euroa. Minusta erittäin kohtuullinen hinta. Näyttely oli todella nostalginen. Monesta kankaasta ja vaatteesta tuli mieleen muistoja ja ajatuksia. Mietimme Sandran kanssa ensin että, vaikka Marimekosta tykkää kovasti niin sitä ei kuitenkaan tule juuri ostettua. Hetken pohdinnan jälkeen ajatus osoittautui kuitenkin vääräksi. Molempien kodeistamme löytyy Marimekon lakanoita, vaatteita, penaaleita ym. Käsi ylös se, joka ei omista mitään Marimekkoa.

Näyttelyn jälkeen vatsamme jo kurnivatkin ja suuntasimme kiistellylle (http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/50015-kahvila-auto-camionette-halutaan-katukuvaan) kahvila-autolle. Kaikki eivät halunneet kyseisenlaisen toiminnan olevan osa Helsingin kesää, mutta onneksi hyvyys voitti! Camionette on siis pyörien päällä oleva kahvila ja se sijaitsee Lasipalatsin ja Foorumin välissä. Liitutaulu-ständissä lukee ihanasti Aina auki. Eli asiakkaat ovat tervetulleita milloin vain!

Niin söpö.

Kahvila on ranskalaishenkinen. Tarjolla on café et crêpes eli kahvia ja crepsejä (=lettu täytteellä). Sandra otti suolaisen crepsin kinkulla ja juustolla (4,49e) sekä kahvin (2e) Minä otin vertailun vuoksi makean sokeri-sitruuna crepsin (3e). Olimme onnekkaita kun pääsimme istumaan kahvilan ainoille baarijakkaroille. Ruoka on tosin erittäin kätevä ottaa myös mukaan, niin kuin monet jonottavat asiakkaat tekivätkin.

Vaihtoehdot niin liha- kuin kasvissyöjillekin.

Maku on parempi miltä näyttää.

Kaiuttimista kuuluvan romanttisen ranskalaisen musiikin tunnelmoittama seurasimme kun myyjä paistoi tuoreet crepsimme heti tilauksemme jälkeen. Olimme molemmat tyytyväisiä kokeluumme. Sandran juusto tosin oli hiukan liian valuvaa sorttia. Molmmat saimme nälkämme tyydytettyä. Suosittelen kaikkia ehdottomasti ainakin kerran tämän kesän aikan poikkeamaan Camionetessä. Se on sen arvoista ja talvella siihen ei sitten ole enää mahdollisuutta, valitettavasti.

Crepin valmistus käynnissä.

Telepaattisesti lukematta Sofian edellistä blogi-päivitystä toteutimme isin ja äidin kanssa pitkään sunnittelemamme Mattolaituri-käynnin tänään illalla! Te lukijat tiedättekin siis jo mistä paikasta on kyse. Voisin vertailun vuoksi kertoa mitä me tilasimme. Minä otin muffinssin (4,50e) ja kaakaon (4,50e). Muffinssi oli tuore eikä kaakaossa ollut moitittavaa. En tosin seurannut kuinka se oli valmistettu. Isi otti palan juustokakkaua (6,80e) ja kahvin (2,90e). Isi ei pidä hyytelöstä kakun päällä, mutta otti kakkua siitä huolimatta, koska se näytti niin herkulliselta. Maku oli myös raikas. Kaikki Mattolaiturin kakut ovat muuten Kakkugallerian käsialaa. Äiti nautiskeli vain lasillisen Prosecco-kuoharia (6e).

Mulla oli suklaa kaakaon vieressä, mutta Sofian latteen se ei kuulunut..

Olimme samaa mieltä kuin Sofia: Maisemat ovat tässä kahvilassa korvaamattomat. Uskoimme kalliiden tarjottavien veloittavan asiakkailta myös maisemasta. Korkeat hinnat selvästi nostavat asiakaskunnan ikää plus kolmeenkymmeneen. Itselläni mieleen tulee käydä Mattolaiturilla ainoastaan kun pappa betalar. Kiinnitimme myös erityishuomiota palvelun laatuun. Tarjoilijamme oli hyvin asiantunteva, kysyipä häneltä sitten kakuista tai alkoholitarjonnasta. Pisteet siitä!

Maisemien ykkönen

Näihin onneistuneen päivän tunnelmiin päätän tälläkertaa. Ensi viikon lauantaina on tulevien ylioppilaiden juhlapäivä. Koska minä, tottakai, olen silloin töissä, haluan onnitella lakin saavia ystäviäni tarjoamalla heille brunssin. Tulevina viikkoina on siis tiedossa Helsingin eri brunssipaikkojen vertailua. Siihen asti moi!

25. toukokuuta 2011

Mattolaituri - kesän paras näköala


Sofia kirjoittelee taas, moikka moi!

Eilen, tiistaina 24.5., tapasin pitkästä aikaa Satu-ystävääni. Viime tapaamisesta oli taas venähtänyt luvattoman pitkä aika, mutta onneksi sattumalta löysimme sopivan ajan tältä viikolta ja tapaaminen onnistui! Koska päivä oli ihanan aurinkoinen, varsinkin verratessa edellisen päivän hirveisiin sateisiin ja salamointiin, niin päätimme käppäillä Kaivopuistoon asti. Matkalla googlasin, että onhan uusi Mattolaituri-kahvila varmasti avattu ja olihan se, joten sinne suunta!

Tyylikäs tiski

Mattolaituri on avattu jo 19.4., mutta työt olivat edelleen selkeästi vielä kesken. Kahvila on ihan meren äärellä, mutta nyt maiseman edessä oli vielä muutama kaivuri ja muita rakennustyömaan merkkejä, sekä tietysti muutama raksatyöläinen rakentamassa terassille jatkoa. Meitä edellä oleva tyttö otti latten mukaan ja hänelle sai kaksi suklaakarkkia, mutta ei kantta ollenkaan juomalleen, kun taas minun latteni (4,40) tai Satun peruskahvin (2,90) mukana ei tullut suklaata kummallekaan. Satu olisi saanut santsikupin ilmaiseksi, mutta sitä hän ei käynyt hakemassa. Mitään syömistä emme ottaneet, koska hinnat tuntuivat opiskelijabudjetteihimme liian korkeilta, herkullisennäköisen marmorisuklaakakkupalan hinta taisi olla jotain 7e, keksi oli n. 3,5e.

Kattoterassin puistonpuoleinen sivu oli pieni

Päätimme mennä nauttimaan kahvimme yläterassille, joka on alakerrassa olevan baaritiskin yläpuolella, katolla siis. Terassihuonekalut olivat mukavat ja saimme kivan nurkkapöydän, jossa oli oma rauha. Tarjolla oli myös vilttejä, koska nyt alkukesästä tuuli oli vielä melko kylmä. Kun olimme juuri aloittaneet kahvien juomisen, niin joku täti tuli kysymään saisiko hän kuvata meitä taustalle johonkin tv-ohjelmaan, johon hän tarvitsi kuvaa kahvilla olevia ihmisiä. Totesimme tämän käyvän oikein hyvin ja niinpä joku kuvasi keskusteluamme hetken aikaa, haha!

Jo melkein juodut kahvit

Hämmentyneenä tästä hoksasin ottaa kuvan juomistamme vasta vähän liian myöhässä kun kahvit oli jo juotu, mutta ehkä kuva puolityhjistä mukeistamme on kuitenkin parempi kuin ei mitään. En tiedä johtuiko se lasista vai tuulesta, mutta oma latteni jäähtyi todella nopeasti, mutta ei se haitannut, koska onhan olemassa jäälattejakin, joten latte on ihan hyvää kylmempänäkin.

Mattolaiturin maisemat ovat upeat ja mukavahan siinä oli istua auringossa muutama tunti. Myyntitiskillä oli paljon erilaisia alkoholijuomia ja kattoterassille tuli myös ihmisiä juomaan kuohuviiniä ja nauttimaan hyvästä säästä. Keski-ikä olikin ehkä vähän korkeampi tässä kahvilassa, ehkä juuri korkean hinnan vuoksi.

Etuterassi on vielä osin rakennustyömaa

Me pidimme kuitenkin paikasta sen verran, että voimme hyvin kuvitella palaavamme Mattolaiturille vielä uudestaan tänä kesänä! Voi olla, että silloin vapaasta pöydästä joutuu jo taistelemaan, mutta onneksi terassi on laajentumassa.

Perinteiset mattolaiturit

Hyvän kahvihetken jälkeen seikkailimme uusia reittejä takaisin keskustaan, moikkasimme pikaisesti jet lagista edelleen kärsivää Ellaa ja pienen suolaisen välipalan jälkeen jatkoimme matkaa kotejamme kohti.

23. toukokuuta 2011

Picnic - uusia kokemuksia turvallisessa ketjukahvilassa

Hellurei, Sofia täällä!

Aika on taas sujahtanut ihan huomaamatta koulun ja muiden kiireiden keskellä (lue Suomen MM-jääkiekkokullan juhlinnassa). Nyt koulu on kuitenkin suunnilleen hoidettu ja kulta juhlittu, joten nyt voi hyvin kirjoitella yhdestä kahvilakokemuksesta.

Kävin maanantaina 9.5. Kaisaniemen Picnicissä lounaalla. Picnicejä on mielestäni viime aikoina noussut kuin sieniä sateella jokaiseen talon kulmaan, tämä Yliopistokadun Picnic on yksi näistä melko uusista tulokkaista. Viime syksynä se mielestäni tuli siihen.

Kahvila on vähän katutason alapuolella.

Maanantaina olin kaupungilla ajoissa tapaamiseeni, joten ajattelin käydä lounaalla sitä ennen. Olen monta kertaa ostanut Picnicin patongin evääksi kouluun jos en ole ehtinyt käydä koulussa lounaalla. Patonki oli nytkin suunnitelmissani (juusto- tai paahtopaistipatonki ovat ehdottomasti parhaimmat vaihtoehdot!), mutta tarkistin kuitenkin ensin päivän keitto- ja pastavaihtoehdot. Kana-nuudelikeitto ei sytyttänyt, mutta rucola-pinjansimenpasta osui ja upposi! Otin siis päivän pastan (8,70e) ja limun (1,40e).

Riittoisan lounaan avulla jaksaa koko päivän!

Pasta-annokseen kuului myös isohko patonkipala ja alkusalaatti. Salaatti oli aika perus: kurkkua ja tomaattia ja vihreää salaatttia sekä neutraalia salaattikastiketta. Mutta mukava yllätys se kuitenkin oli. Patonki oli samaa monivilja-patonkia, joita käytetään täytettyjen patonkien teossa.

Pasta tuotiin tuoreena pöytään ja se oli siis ricotta-pinaatti-täytteisiä tortellineja, basilikaöljykastike ja pinjansiemeniä sekä tuoretta rucolaa ja parmesaanijuustoa. Teen tosi usein kotonakin tuorepasta-tortellineja, joten tämä oli juuri niinkuin minulle tehty. Pidin mausta, vaikka tortellinit eivät olleetkaan laadukkaimpia, niin maku oli oikein mainio kastikkeen ansiosta. (Parhaat kaupan raviolit ovat olleet mielestäni Emma Giordani-merkkiset artisokalla täytetyt tuorepastaraviolit. Niitä löytyy Stockmannin Herkusta ainakin, suosittelen!) Annos oli todella reilu. Otin patonginpalan mukaan iltapäiväksi ja pastaakin jäi lautaselle, vaikka olisi tehnyt mieli syödä kaikki, niin en vain jaksanut.

Picnicin kotisivut ovat todella hyvät. Sieltä löytyvät hyvät kuvaukset siitä, mitä ruuissa on käytetty, kalorimäärät ja selkeät listat päivän keitosta ja pastasta, sekä muista tuotteista. Jos joku torstai etsin lounaspaikkaa, niin pitää muistaa mennä maistamaan Picnicin intialaista tikkakanakeittoa, jossa on cashew-pähkinöitä ja raikas kastike.

Siistit sisätilat

Kaisaniemen Picnic oli mukavan siisti ja uuden oloinen, lounasaikaan ihmisiä oli jonoksi asti ja melkein joka pöytään riitti ihmisiä. Monet olivat selkeästi toimistotyöntekijöitä lounaalla, mutta mahtui mukaan muutama muukin opiskelijaikäinen. Tunnelma ei kuitenkaan ollut mitenkään intiimi tai muutenkaan erityisen viihtyisä. Lähinnä uuden oloinen ruokala. Itse pääsin istumaan ikkunoiden läheisyydellä olevaan pöytään, jossa sai istua mukavilla sohvilla. Ei kätevin pöytä syömiselle, mutta ehdottomasti mukavin istuin kuitenkin.

Suhtaudun aika neutraalisti ketjukahviloihin, rakastan Starbucksia ja olen vuosien varrella laittanut luvattoman paljon rahaa Wayne's Coffee-kahviloihin ympäri Helsinkiä, joten en ole Picniciäkään vastaan. Sieltä saa turvallisesti tasan sen mitä pyytää, mutta uusien löytöjen toivossa yritän aina testailla uusia kahviloita. Tulen kuitenkin varmasti ensi koululukuvuodenkin aikana monta kertaa sortumaan Picnicin lounaspatonkeihin ja nyt jatkossa mahdollisesti myös päivän pastoihin ja keittoihin tuntematta huonoa omatuntoa.

18. toukokuuta 2011

USA - miltä kahvi siellä maistuu

Ella täällä moi,

Sofia onkin hetken yksin pitänyt teitä mukana kahviloiden maailmassa. Sillä aikaa mä otin pienen katsauksen USAn kahvikulttuuriin. Tässä kertomus siitä, miltä se mun ja matkaseurueeni mielestä näytti.

Jenkkilässä sana Café harvemmin tarkoittaa oikeasti kahvilaa sen eurooppalaisessa ja suomalaisessa merkityksessä. Cafésta saa yleensä ihan kunnon À la carte -listan käteensä ja sieltä sitten valitsee ruoka-ateriansa. Listalla on tottakai myös jälkiruokia eikä kukaan estä valitsemasta vaan niistä, jolloin lopputuloksenahan on vähän kuin kahvilakäynti.

Matkatessamme autolla läpi Arizonan pysähdyimme kuuluisan Route 66 varrella olevaan Seligman-kylään. Paikka oli siitä erityinen, että se on alottanut koko Route 66 huuman. Kylässä oli tasan kaksi vaihtoehtoa, missä syödä. Makean nälkäisinä valitsimme sen, jossa oli paremaan näköinen jälkiruokahylly. Roadkill Cafén piirakat (pie) osottaautuivat juurikin sellaisiksi kun amerikkalaiset piirakat voi kuvitella. Nirsoilu siis sikseen. Täytettä on varmasti riittävästi ja pala yhtä iso kuin lautanen. Verratkaa Suomen nirsoilupaloihin, joiden hintakin on hyvällä tuurilla tuplat. Minä otin kookos-, äiti kirsikka- ja isi omenapiirakan ($3,89/kpl). Kaikki olivat tyytyväisiä, paitsi isi olisi kaivannut tietysti vähän vanilijakastiketta. Se ei kuitenkaan ehkä ole siellä päin tapana. Pikkupiirakalleni otin kyytipojaksi vielä mansikkapirtelön ja veljeni suklaapirtelön ($3,49). Ne nyt maistuivat...pirtelöiltä. Kokonaisuudessaan kahvila-ateriani olisi vienyt isommankin nälän. (Dollarin kurssi on tällä hetkellä n. 30% euroa halvempi.)

Lähestulkoon keskellä erämaata.

Uskon niiden olleen paikan päällä tehtyjä.

Okei, ei ehkä näytä niin isolta, mutta oikeesti oli!

Hyvin usein ''kahvila'' oli myös aamuisin aamupalapaikka/leipomo ja muuttui lounasaikaan lounaspaikaksi ja päivällisellä sai päivällistä. Samaan viittasi useat Delit. Ennen kuin oppii tunnistamaan mihin sitä oikeasti haluaa mennä, voi oikean paikan löytäminen tuottaa päänvaivaa.

Paikka, joka meistä eniten muistutti kahvilasta, johon olemme tottuneet oli ehdottomasti hyvin eurooppalaistunut Starbucks, josta harva varmaan EI ole kuullut. Starbucks löytyy ihan joka nurkan takaa. Hinta ja laatu on tuttu, eikä Amerikan ärsyttävistä tippi + tax  -kulttuurista tarvitse välittää. Mun lemppariksi jo viime jenkkimatkalla nousi Frapuccino, johon en ole Suomessa kahviloissa törmännyt. Ootteko te? Kertokaa heti mistä sitä saa! Kumma sinänsä, koska se on ollut maailmalla jo reilun vuoden. Se on siis kahvia jäähileillä. Yksinkertaista, mutta todella hyvää. Hinta on koosta riippuen $3-5. Eri makuina on mm. mocca, caramel ja uusi kookos. Päälle saa aina halutessaan kermavaahtoa, tietysti. Myös soijamaitomahdollisuus on! Frapuccinoa myy myös useat muut ketjut, esim. mäkkäri, eilaisilla nimiväännöksillä. Mutta se on siis mun suosikki. Starbucksista saa vaikka mitä kahveja ja vitriinistä löytyy myös pieni valikoima muffineita ja leipiä sekä salaatteja.


Starbucksilla on aika hyviä oheistuotteita, vaikka tuliaisiksi.

Uusi Mocha Coconut ei ollu mun lemppari makuvaihtoehto.

Palvelun laatu riippui hyvin paljon siitä missä osavaltiossa oltiin. Mitä etelämpänä käytiin, sitä sosiaalisempia myyjät yleensä olivat. New Yorkissa taas meininki oli välillä aika väsynyttä. Poikkeuksia tietysti aina löytyi. Mieleenpainuvin oli Las Vegasin Hard Rock Cafén kimittävä tyttö, joka ampui ystävällisyytensä naurettavuuden tasolle. Häntä imitoidessa on saanut jälkeenpäin hyvät naurut.

Arviomme oli, että Jenkeissä ulkona syöminen on paljon yleisempää kuin Suomessa. Varsinkin ruoan ravintolasta mukaan ottaminen. 2000-luvun hitti, joka ei varmasti ole poistumassa, on myös kahvin mukaan ottaminen. Joka toinen vastaantulija kantaa kädessään pahvista kahvikuppia, jossa useimmiten lukee Starbucks. Tuntui jopa, ettei sitä kuppia tilata pelkästään kahvin tarpeen vuoksia, vaan se on enemmänkin imago kysymys.

Café to go.
Näin voisin lyhykäisyydessään kuitata tähänastisen kahvila-kokemukseni rapakon toiselta puolelta. Ja onhan tämä vain pintaraapaisu sivuuttaen cup caket sun muut (ne on muuten kuulemma katoamassa).

Sofia rakastui Pariisiin, mutta mua ja Helsinkiä ei tuu kyllä erottamaan mikään.

Haluisin kovasti kuulla teidänkin ulkomaan kahvilakokemuksista.

Jet lag kiittää ja kuittaa.

9. toukokuuta 2011

Factory ja Kakkukeisari - täyttävä salaatti ja päälle kahvit

Sofia täällä taasen, heissan!

Nyt kun pääsin kirjoittamisen makuun, niin voisin saman tien kertoa seuraavasta kahvilakäynnistäni, joka tapahtui 2.5. Tiian ja Mirjamin kanssa.

Vapusta selvittiin siis kunnialla ja maanantaina tavattiin Tiian kanssa lounasaikaan Aleksanterinkadulla. Koska molemmilla oli nälkä, niin päätimme suunnata Aleksi 13 yläkerrassa sijaitsevaan kahvilaan. Kahvila on nykyään nimeltään Factory. Se on siis ravintolaketju, jolla on ravintoloita Vallilassa, Olarissa ja Suomenojalla. Tarjolla on lounasbuffet, mutta menimme suoraan tutun salaattitiskin luokse.

Factoryn moderni ilme

Salaatti siis maksaa 10e ja siihen kuuluu kulhollinen salaattia ja kaksi täytettä jokaiselta kolmelta eri tiskin tasolta. Minun salaattiini päätyi alatasolta kanaa ja mozzarellaa (tällä tasolla on siis kaikkein ruokaisimmat vaihtoehdot), toiselta tasolta pekonia ja melonia ja ylimmältä tasolta mukaan tarttui paahdettua sipulia ja kurpitsan siemeniä. Tiian salaattiin kuului muistaakseni katkarapuja ja mozzarellaa alatasolta, jalapenoa ja aurinkokuivattua tomaattia toiselta tasolta ja ylimmältä tasolta samat paahdettua sipulia ja kurpitsan siemeniä. Päädyimme molemmat ceasar-kastikkeeseen ja ruokajuomaksi lasilliset vettä.

Tiian jo melkein syöty salaatti

Salaatti kuulostaa ehkä hieman sekasortoiselta, mutta se on erittäin täyttävä ja vaikka tällä kertaa toiselta tasolta oli vaikea keksiä sopivaa täytettä, niin valikoimassa on kuitenkin noin kuusi eri vaihtoehtoa jokaisella tasolla, joten jokaiselle pitäisi löytyä jotain. Koska täytteitä oli niin monta erilaista, niin jokainen haarukallinen maistuu erilaiselta. Joten vaikka hinta oli melko suolainen, kannattaa ruokaisan salaatinetsijän kokeilla tätä paikkaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi vertailua viime kirjoitukseni Johto Cafén salaatin ja tämän Factoryn oman välillä. Johto-kahvilan salaattiin kuuluu muistaakseni vähemmän täytteitä, mutta se on myös halvempi (Johto Cafén nettisivuilta löytyi seuraava hintatieto: 2 täytettä 7,50e, 3 täytettä 8,20e tai 4 täytettä 8,90e).

Olin juuri saanut salaattini syötyä ja Tiiakin jo mahansa täyteen kun Mirjami soitti pääseensä koulusta ja kysyi koordinaattejamme. Niinpä Mirjamin löydettyä meidät päätimme vaihtaa paikkaa, koska yleiseen kahvilaistuskeluun Factory oli ehkä kuitenkin hieman liian ruokalamainen buffet-pöydän ansiosta.

Muistin Succès'ssä käydessämme Ellan kanssa bonganneeni useamman mielenkiintoiselta näyttäneen paikan ja niinpä nappasimme ratikan Ullanlinnaan. KahVilla, joka on ihan Succèn vieressä, ei ollutkaan lupaavan nimensä mukainen kahvila vaan lahjatavarakauppa, joten päädyimmekin Kakkukeisarin leipomoon, joka sijaitsee Korkeavuorenkadun poikki menevällä Tarkk'ampujankadulla.

Osa Kakkukeisarin tiskiä

Paikka on varmasti tarkoitettu ennemmin puodiksi, mutta koska siellä oli myös muutama pieni pöytä, niin päätimme jäädä sinne kahville. Myyjä laittoikin heti sisääntullessamme kahvinkeittimen päälle ja niinpä saimme tuoreet kahvit Tiian kanssa ja Mirjamillekin kuumaa teetä. Mirjami, joka ei ollut juuri syönyt kulhollista salaattia, söi kinkkuquichen ja minä halusin maistaa kahvini kanssa korvapuustia (verratakseni kulman takaa löytyvään Succèn kuuluisaan korvapuustiin).

Mirjamin quiche

Tiian ja Sofian kahvit ja Sofian pulla

Etukäteen mielessäni olen yhdistänyt Kakkukeisarin laatutuotteisiin, lähinnä nähtyäni upeita kakkuluomuksia Kakkukeisarin leipomosta. Sen takia tuntuikin hassulta, kun tilauksemme tarjottiin kertakäyttöastioista. Lisäksi oma korvapuustini ei ollut erityisen spesiaali, vaan melko tavallinen kuivahko korvapuusti. Mirjamin quiche kelpasi hyvin. Nyt paljastun huonoksi bloggaajaksi, koska hinnoista todisteeksi minulla ei ole kuittia, mutta uskoisin, että ei mene kovin kauas jos sanon, että korvapuusti oli n. 1,50e, kahvi ehkä saman ja quiche noin 4e. Jos Mirjami tai Tiia lukee tämän ja muistaa paremmin niin saa laittaa kommenttia!

Olimme pitkään ainoat asiakkaat ja välillä tuntui, että toivottavasti myyjä ei kuuntele ihan kaikkia juttujamme liian tarkkaan. Onneksi välillä joku muukin kävi kahvilla tai ostamassa leivän matkalla kotiin. Takaisin keskustaan pääsimme kätevästi 10 ratikalla, jonka kääntöpaikka on Kakkukeisarin edessä, joten pystyimme helposti hyppäämään ratikkaan suoraan kahvilasta joutumatta odottamaan sen pidempään. Se kuitenkin kostautui, koska unohdin ottaa kuvan ulkoa kahvilasta ja seuraava kuva on otettu jo ratikassa oltuamme. Pahoittelen siis, ettei ulkosivusta ole sen parempaa kuvaa! Eristysnauhat ovat oven edessä vain, koska talon katolla tehtiin jotain remonttihommia.

Kiireessä otettu kuva

8. toukokuuta 2011

Johto Café - pakastettuja makuja

Heipä hei, Sofia täällä taas pitkästä aikaa!

Aika on taas hurahtanut ohi nopeammin kuin toivoisi, parit kahvilat on käyty läpi ja nyt on vihdoin aikaa kirjoitella blogiimme.

29.4. meillä oli Ellan kanssa taas aikaa käydä yhdessä kahvilla. Kumpikaan ei ollut muistanut tehdä taustatutkimusta kahvilan suhteen, joten jouduimme hetken miettimään mihin menisimme. Ella muisteli, että Kampin yläkertaan olisi tullut uusi kahvila, joten lähdimme tutkimaan tilannetta. Kun pääsimme Kampin ostoskeskuksen viidenteen kerrokseen ja näimme saman vanhan Johto-kahvilan, petyimme molemmat. Ei siinä, ei meillä ole mitään Johto-kahvilaa vastaan, mutta olimme odottaneet jotain uutta.

Autio kahvila aamupäivällä

Olimme aikaisin liikkellä, ennen klo 11 kahvilassa oli vielä hiljaista. Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ei mielemme tehnyt kahvia, vaan päätimme ottaa frostiet (4e/kpl). Frostie on siis kuin smoothie, mutta jogurtin sijasta se onkin mehupohjainen. Frostien pääraaka-aineen ja mehun sai itse valita useammasta vaihtoehdosta. Ella otti mansikanmakuisen frostien karpalomehulla ja minä olisin halunnut ottaa omani vadelmalla, mutta varmistaessani myyjältä vadelmien alkuperän, hän kertoi niiden olevan ulkomaalaisia pakastevadelmia. Koska kauppojen pakastealtaissa on usein norovirusvaroitus ulkomaalaisten pakastevadelmien kohdalla ja suosituksena on, ettei niitä syötäisi keittämättä, niin en halunnut ottaa riskiä, vaan otinkin persikka-frostien karpalomehulla.

Ei-niin-houkuttelevat juomamme

Kummankaan frostiessa ei maistunut karpalomehu, vaan Ellan maistui pakastemansikoilta ja omani säilykepersikalta. Ella olisi ehkä tarvinnut sokeria omaansa, omani olisi kaivannut miltei mitä tahansa makua pelkän persikan lisäksi. Molempien mielipide oli siis sama, tätä juomaa emme tilaisi uudestaan. Lisäsimme vielä pettymystämme alkaessamme miettimään, mitä kaikkea kivaa olisimme voineet saada sillä neljällä eurolla mitä olimme juuri sijoittaneet juomiimme.

Hyvät maisemat

Istumispaikkana Johto on kuitenkin ihan mukava. Saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia ilman, että kukaan oli heti selän takana kuuntelemassa. Klo 11 alkoi lounassalaattien myynti ja silloin kahvilaan syntyi jonoa. Salaattia en itse ole maistanut, mutta olen muutaman kerran ollut samassa pöydässä kun kaverini ovat syöneet salaatin ja se näyttää ihan hyvältä. Lisäksi kahvilassa näkyy usein työporukoita tai opiskelijoita tekemässä ryhmätöitä, joten sellaiseen Johto Café sopii hyvin. Ja kahvilan sijaintihan on todella hyvä, jos muutaman kerroksen jaksaa seisoa liukuportaissa.

Turhan pitkään emme kuitenkaan ehtineet kahvilassa istua, kun minulla oli jo kiire kotiin. Tiedossa oli nimittäin Williamin ja Katen häät! Ehdin kuin ehdinkin ajoissa kotiin jännitttämään Katen morsiuspukua ja kuningattaren hatun väriä. Olihan Kate kaunis morsian ja kuningattaren hattu ei ollutkaan vaaleansininen, niin kuin olin arvellut, vaan keltainen.