Café Aalto - designkahvila kirjakaupassa

Sofia täällä!

Tänään lounastettiin Tiian kanssa pitkästä aikaa yhdessä ja ravintolan jälkeen suostuttelin Tiian vielä kahvilatestaamaan kanssani. Kävimme muutaman kahvilavaihtoehdon ovella, mutta mikään ei tuntunut hyvältä, kunnes olimme Akateemisen Kirjakaupan edessä ja päätimme testata sen kahvilan.

Alvar Aallon sisustus on nähtävyys.

Itse en ollut koskaan käynyt Café Aallossa, eikä Tiiallakaan ollut siitä kokemuksia, joten tämä oli testikertamme. Ella on kuitenkin aikaisemmin laittanut sen blogimme sivupalkissa olevaan top 3 -listaansa, joten odotukset olivat korkealla. Muistin Ellan erityisesti kehuneen Aallon kaakaota, joten me tilasimme molemmat kaakaot kermavaahdolla (4,40e).

Lupaava ulkonäkö.

Kahvilassa on pöytiintarjoilu ja tarjoilija oli oikein ystävällinen. Kaakaoissa kuitenkin kesti melko pitkään, mutta se oli ihan ymmärrettävää, koska kahvila oli miltei täynnä. Kaakaot tuotiin lopulta pöytään ja kermavaahto oli erillisessä kupissa. Alla kuva siitä, mitä käy jos kokeilee laittaa kaiken kermavaahdon kerralla mukiin. Ei kannata, kaakao vyöryi yli.

Sofia 5v. sai kaakaota?

Itse kaakaon maku oli meille molemmille kamala pettymys. Kaakao maistui kitkerältä (ehkä sen takia pöytään tuotiin sokeria?) ja laihalta. Rakenne oli jauhoinen ja maistui siltä, että kuumaan veteen oli sekoitettu tummaa kaakaojauhetta. Jos Ella luet tämän ja tiedät tästä kaakaosta enemmän, niin osaatko sanoa, miten se on tehty? Laita kommenttia! Ja kaipaisin sun mielipiteen, koska me Tiian kanssa ei tykästytty siihen ollenkaan. Tiialta taisi jäädä kaakao jopa kesken. Olisko ne vaihtanu reseptiä, vai?

Muuten itse kahvila oli mielestäni todella mukava tunnelmaltaan. Asiakaskunta oli melko iäkästä ja turisteija löytyi. Yhdessä vaiheessa koko turistiryhmä jäi kuvaamaan Alvar Aallon sisustamaa kahvilaa. Istuimmekin pöydässämme pitkään, kunnes päätimme jatkaa shoppailun merkeissä päiväämme.

Bravuria-ravintola ja Kappeli-kahvila, päiväni S-ryhmän kanssa.

Sofia täällä heissan!

Minä olin kahvilavisiitillä eilen maanantaina (11.4.), joten tässä tulee raportti!

Tapasimme ystäväni Katrin klo 16 ja tulin suoraan koulusta. En ollut ehtinyt syödä koulussa lounasta ja Katrikaan ei ollut ehtinyt vielä syödä muuta kuin aamupalan, joten suuntasimme ensin syömään ravintolaan. Vaikka tämä ei olekaan ravintolablogi, pitää minun kuitenkin kertoa kokeilemastamme ravintolasta, koska sen konsepti oli meille molemmille ihan uusi. Olin saanut kaksi alennuskuponkia S-ryhmän uuteen ravintolaan, Bravuriaan. Se löytyy Salomonkadulta, Chico'sin paikalta.

Sisään tullessamme saimme tarjoilijalta eräänlaiset "luottokortit" ja menut. Hän neuvoi meitä viemään tavaramme pöytään ja tutkia listaa ja kun päätös oli valmis, niin meidän piti mennä kortteinemme tilaamaan suoraan kokilta mitä haluamme ja kortti laitettiin lukijaan, johon kaikki tilauksemme kirjautuivat. Otimme molemmat pastaa, koska ravintola mainosti tekevänsä tuorepastankin itse. Saimme valita minkä näköistä pastaa halusimme, sekä tuleeko ruokaan valkosipulia tai parmesania. Ja sitten kokki teki pastamme siinä nenämme edessä kahdella eri pannulla samaan aikaan. Noin viisi minuuttia ehdimme siinä jutella seuratessamme sivusilmällä ruokien valmistumista ja pian saimmekin jo ruuat pöytiin vietäviksi.

Pasta oli todella hyvää (molemmilla oli aterian lopuksi tyhjät lautaset) ja myös pizzauunista tuli herkulliset tuoksut. Myös ravintolan koko konsepti oli jännittävä. Ja ruokakin oli sopivan hintaista, katkarapu-sitruuna-pastani maksoi n. 11,50e, mikä on mielestäni hyvä hinta lounasajan ulkopuolelta. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei kadota ravintolan antamaa korttia, koska kadonneen kortin joutuu korvaamaan 75 euron maksulla, joten siinä tapauksessa tulisikin vähän kalliimpi ravintolareissu.
Bravuriaan voin mielelläni palata uudelleenkin ja se on mielestäni hyvä vaihtoehto ruokapaikaksi kavereiden kesken lounastaessani, ettei aina tarvitse valita Memphisin, Texasin, Coloradon tai Chico'sin kaltaisten ravintoloiden väliltä.

Ruuan jälkeen aloimme pohtia hyvää kahvilaa ja pyysin Katrilta jotain hyviä ehdotuksia. Katri suositteli Kappelia, joten Espalle suunta, mars!

Ulkoapäin kaikki näyttää lupaavalta.

En ollut ennen käynyt Kappelissa, vaikka se on niinkin keskeisellä paikalla. Petyin heti sisääntullessani nähdessäni tiskillä vihreän etukortin mainoksia. Onko S-ryhmä ostanut tämänkin paikan? Olin odottanut jotain perinteikästä kahvilaa, mutta vihreästä logosta joka puolella tulee lähinnä mieleen ABC-huoltoasemat. Hinnat kuitenkin olivat korkeat. Vaikka pitkään tutkimmekin kakku- ja pullahyllyjä, emme löytäneet mitään, minkä hinta-laatusuhde olisi kohdannut odotustemme kanssa.

Tiskin tarjonta ei tehnyt vaikutusta.

Masentava Segafredo kahvini.

Päädyin tuttuun ja turvalliseen cappuccinoon (3,10e) ja Katri otti Frezza Mochan (2,40e). Oman kahvini nähdessäni kohtasin seuraavan pettymykseni. Kahvi oli Segafredo Zanettin kahvia ja se oli Segafredon logolla koristetussa mukissa Segafredo-suklaa lautasen reunalla. Kuinka pahasti ketjun orja voi olla? Olin odottanut jotain vähän omaperäisempää tai kahvi edes valkoiseen mukiin ilman logoa, ettei kahvi näyttäisi niin massakahvilta.

Ainutlaatuinen maisema.

Saimme sattumalta juuri vapautuvan ikkunapöydän, mikä oli suuri plussa. Näkymämme oli Kauppatorille ja oli mukava seurata ratikoita, autoja, turisteja, Suomenlinnan lauttoja ja ihan normaalia helsinkiläistä elämää suurista ikkunoista. Muutenkin kahvilan sisustus oli onnistunut, suuret kattokruunut ja kotoisat kirjahyllyt loivat tunnelmaa.

Tunnelmallinen sisustus.

Olin kuitenkin pettynyt Kappeliin, jonka uskoin olevan korkealaatuinen ja perinteinen kahvila. Hinnat ovat laatua korkeammat ja kahvila tekee vaikutuksen varmaan lähinnä turisteihin, joita oli muutamassakin ympärillämme olevassa pöydässä. Kahvilassa on siis rahastuksen hajua, enkä suunnitellut ihan heti meneväni takaisin.

Fleuriste - runomainen aamiainen

Ella täällä moi,

Blogin ihan alkuaikoina listasin googlen avulla Helsingin kahviloita. Suuresta osasta olin ainakin joskus kuullut, mutta Fleuriste oli aivan uusi ilmestys. Innostuin kovasti ideasta, että paikassa yhdistyy kahvila ja kukkakauppa.

Kiireisellä työssäkäyvällä opiskelijalla ei oikein tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa sosiaaliseen elämään. Hyvä keksintö on aamainen ystävän kanssa! Se on joka tapauksessa syötävä, oli aikaa tai ei. Tänään (12.4.) mulla oli koulusta vapaapäivä, joten tapasin Hildan, ihanan lukiosta tutun ystäväni, jo kello 10 hänen kotiovellaan. Tai no, Hilda ei ehkä ihan ollut vielä kymmeneltä valmis, mutta melkeen. Vaikka Helsingin kasvatteja olemmekin jouduimme katsomaan reittioppaasta, että missäs se Uudenmaankatu onkaan. Ja sehän on ihan ysin päättärin vieressä ja kympilläkin pääsee lähelle. Olen aina iloinen kun opin paikallistamaan uuden kadun Helsingistä. Mannerheimintien oppimiseenkaan ei mennyt kuin 15 vuotta.

Fleuriste löytyi helposti. Tunnistin nettisivuilta tutun logon heti. Ovelta kahvilan näky oli erilainen kuin odotin: missä kaikki kukat? Kukat olivat omassa huoneessaan ja kahvila omassaa. ''Olisi ollut kiva juoda kahvia palmun alla'', Hilda totesi. Niin olisi! Kukkien puute oli kuitenkin vain hetken murhe. Lumoiduimme nopeasti kahvilan sisustukseen. Se oli koskettava, runomainen ja viimeistelty. Hilda bongasi katosta unelmiensa lampun ja molemmat ihastelimme satumaisia kahvikuppeja, joita emme kuitenkaan ostaisi kotiimme. Erityisesti meitä ilahdutti myös väljästi sijoitetut pöydät. Inhoan sitä kun kahvilat ovat niin täyteen ahdettuja, että kuulee kun naapuri nielaisee. Nyt ei edes häirinnyt muiden keskustelut. Sain rauhassa järkyttyä Hildan elämänmenosta...

''On siis kevät, kuljen Uudenmaankatua.''

Joka pöydässä tuore kukkanen, tietysti.

Minä otin tällä kertaa vain kahvia; café crèmeen (4e), jota keskustelupalstoillakin suositeltiin. Kahvilanpitäjä kertoi sen olevan samoin valmistettu kuin tavallinen café au lait, mutta vain nimetty ranskalaisittain, kahvilan imagon mukaan. Kahville tottumattomalle henkilölle kahvi oli aika vahvaa, mutta muutaman reilunkaupan sokeriputken jälkeen se maistui erittäin hyvältä! Tiskillä oleva suklaakakku oli suussasulavan näköistä, mutta onnistuin tällä kertaa vastustamaan sitä. Hilda otti teetä (3e) ja patongin (6e), joka tehtiin tuoreesta leivästä ja hänen valitsemistaan täytytteista vain häntä varten. Sisälle laitettiin siis parman kinkkua, brietä ja rucolaa. Oli kuulema erittäin hyvää. Hyvä maku oli suussa vielä tunninkin päästä sen syömisestä. Hintataso oli arviomme mukaan 50 senttiä korkeampi kuin tavallisesti, mutta totesimme myös esimerkiksi Javasta löytyvän paljon kalliimpia ja huonompia tuotteita. Laadusta haluaa maksaa.

Kahvilan spesiaali: Café crème.

Liiän eläväinen astiasto kotiin, mutta täydellinen kahvilaan.

Patonki oli täysin tuore, eikä kitalakea raapiva.

Henkilökunta oli myös mainitsemisen arvoisen ystävällistä. Kun he tekevät työtä sydämellään, se välittyy asiakkaisiin.

Kahvilaan on vaikea eksyä, mutta kun siellä kerran on käynyt on sinne helppo mennä uudestaan. Oikeastihan se on ihan lähellä keskustaa. Jottei kahvilaan kuitenkaan kyllästy päätimme Hildan kanssa pitää Fleuristea meidän palkkionamme. Kun on saavuttanut jotain hyvää, voi käydä nauttimassa yhdet ''ranskalaiset''.

Lopuksi kävimme vielä ihastelemassa hellyyttäviä kukkia ja totesimme paikan sopivan täydellisesti pieneen yksityistilaisuuteen.

Café Stocmannin kulma - maisemien ykkönen

Ella täällä moi,

Ensinnäkin hurraa sille, että blogillamme on enimmäinen lukija! Tervetuloa mukaan. Mielellämme kuulemme sinun ja kaikkien vielä piilossa olevien lukioidenkin kommentteja ja kokemuksia kahviloista.

Myös toinen odotukseni aihe palkittiin viime tiistaina (5.4.) kun kokeilemani kahvila ei ollutkaan niin hyvä. Eli kritiikki on nyt kohdallaan. Tapasimme muutaman vuoden takaisen leirikaverini, Satulotan kanssa pitkästä aikaa. Olimme sopineet treffit viideksi Stockan kellon alle. Mulle uskollinen kohtaupaikka. Monet kahvilat ovat valitettavasti viideltä jo kiinni. Café Stockmannin kulma on onneksi auki tavaratalon mukaisesti eli arkena yhdeksään. Se oli myös ihan kulman takana.

Pian kadun täyttää iloinen terassi.

Olen monta monituista kertaa tiedostanut siinä kohtaa olevan kahvilan ja kesäisin sen tupaten täynnä olevan terassin, mutta ollut sisäistämättä, että siellä todella voisi käydä. Tälläkin kertaa varovasti kuikuilimme ensin ikkunasta, että mikä on meininki sisällä ja riittääkköhän budjettimme. Uskalsimme astua sisään. Mukava yllätys oli, että kahvila todella oli vain kulmassa. Se ei jatku tiloissa yhtään pidemmälle kuin kulman verran. Kävelimme tiskille ja hups, Café Stockmannin kulma onkin Fazer. Tässä kritiikkini lähtökohta. En tiedä mistä lähtien Fazer on tätä kulmaa hallinnut...Odotin, että paikasta henkisi ihanaa kokemuksen ja ainutlaatuisuuden tunnelmaa.

Kaksi pitkänomaista käytävää muodosti kulman.

Tutkin juoma-listaa ja kummastuksekseni huomasin, että teet (3,30e) ovat kalliimipia kuin maitokahvi ja kaakao! Tälläista ilmiötä en ollut ennen nähnyt. Ehkä teet olivat jotain hyvin spesiaalia. Päädyin tilaamaan kaakaon (3,10e). Tiedättekin jo, että olen hyvin tarkka kaakaostani. En pidä siitä, jos sen tekemiseen käytetään suklaakastiketta, mutta vielä vähemmän siitä, että se tulee pussista. Näin kuitenkin kävi. Onneksi sain lohdutuksesksi kupin reunalle Fazerin sinisen. Satulotta halusi ottaa vaihtelun vuoksi jääteen (3,50e), joka oli listalla, mutta jota kahvilalla ei kuitenkaan ollut tarjota. Hän vaihtoi sitten capuccinoon (3,50e).

Molempien juomat olivat okei. Ei mitään maailmaaräjäyttävää, muttei myöskään parempaakuinkoskaanennen. Pääasia ei kuitenkaan ollut se mitä meni suusta alas, vaan hyvä seura ja maisema! Vaikka Fazerin läsnäolo latistaakin tunnelmaa, näkymä Esplanaadille ja Mannerheimintielle korvaa siitä hyvin paljon. Paikan perustaja on ollut nero. Maisema on puoli kahvihetkeä. Uskon Café Stockmannin kulmalla olevan uskolliset kanta-asiakkaat riippumatta siitä, kuka milläkin hetkellä kahvilan omistaa. Terveisiä sille vanhalle rouvalle, joka nautti konjakkiaan meidän kanssa samassa pöydässä, kun muualla ei ollut tilaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka hieman ärsyynnyinkin, niin ei Café Stockmannin kulma mustalle listalleni joudu. Muttei se ykköseksikään pääse.

Ja sitten Hulluille Päiville! Vai oletteko jo olleet? Ostin Nescafén Favourites mix packin erimakuisia kahveja, joihin lisätään vain kuumavesi ja sekoitetaan. En ole vielä maistanut, mutta tosi kätevä keksintö niille, jotka eivät omista kahvinkeitintä.

Ekberg - ranskalaista henkeä Helsingissä

Sofia täällä moikka moi!

Eilen (31.3.) käytiin Mirjamin kanssa kahvilassa. Oltiin molemmat mietitty jo etukäteen mihin kahvilaan suunnataan ja kun ehdotin Café Ekbergiä, oli Mirjami miettinyt samaa! Sinne siis! Eilen oli ihanan keväinen ilma, joten mikäs siinä käppäillä Bulevardia auringon paisteessa.

Ihana aurinkoinen ilma!

Ekbergillä on kaksi sisäänkäyntiä ja tietenkin menimme ensin siitä väärästä, joka johti konditorian puolelle, teimme nopean u-käännöksen ja seuraavasta ovesta uusi yritys. Onneksi ovessa oli iso kyltti, jossa luki, että pöytiintarjoilu, joten menimme suoraan pöytään minne meille tuotiin menut. Mirjami ei ollut vielä ehtinyt syödä, joten hän halusi jotain suolaista. Minä taas olin jo syönyt koulussa, joten olin ehdottomasti ottamassa jonkun makean leivoksen.

Päädyimme tarjoilijan ehdotusten avulla Mirjamille täytettyyn leipään tomaatilla ja mozzarellalla (4,90e) ja minulle Budapest-leivos (4,70e). En ollut ikinä nähnyt tai kuullutkaan Budapest-leivoksesta, mutta kun kysyin tarjoilijalta jotain marenkista leivosta, oli tämä hänen suosituksensa. Lisäksi Mirjami otti juomaksi päivän teen (2,90e) ja minä otin Ellan kirjoituksesta inspiroituneena Caffe Mochan (4,20e), koska Ollikin oli ottanut sellaisen ja en ollut ennen tiennyt, että se oli eräänlainen sekoitus kahvia ja kaakaota, joten pakkohan sitä oli päästä maistamaan.

Pöytiintarjoilu, joka on harmittavan harvassa kahvilassa, oli oikeastaan aika mukava, koska odottelu meni nopeasti, kun sai rauhassa istua, eikä odottaa tiskin edessä että tarjoilija tekee juoman valmiiksi. Palvelukin oli nopeaa ja ystävällistä, selkeästi asiakaslähtöistä, koska kuulin asiakkaiden esittävän erityistoiveita ja kaikki onnistuivat poikkeuksetta. Ainut huono puoli oli leivoksen valitsemisen hankaluus, kun ei nähnyt miltä ne näyttävät, vaan piti tarjoilijan kuvauksen perusteella päättää. Tai olisi varmaan ollut mahdollista käydä tiskillä tutkimassa, mutta en jaksanut vaivautua.

Ruuat tuotiin nopeasti ja pääsimme maistelemaan. Mirjami oli todella tyytyväinen sämpyläänsä, yllätyksenä oli herkullinen pesto ja itse sämpyläkin oli iloinen yllätys. Päivän tee ei tehnyt sen erikoisempaa vaikutusta, mutta positiivisena kohtana kuitenkin, että teetä olisi saanut ilmaiseksi santsikupin.

Oma Budapestini näytti kääretortulta, mutta taikinan tilalla olikin marenkia ja täytteenä kermavaahtoa, pähkinää ja mandariinia. Maku oli ihan mukava, ei liian makea, mutta pähkinää oli ehkä vähän liikaa ja pähkinöiden maku maistui välillä vähän komerolta. Tai siis siltä että ne olisivat olleet jossain säkissä ikuisuuden. Mutta kyllä se maistui kuitenkin hyvin ja Caffe Mocha oli sitäkin parempi! Siis vähän niinkuin latte, mutta pohjalla suklaakastiketta! Mmm, sitä haluan ehdottomasti lisää! Harmi, ettei minunkin juomaani kuulunut santsikuppia.

Yleisesti tunnelma kahvilassa oli ylevä. Keski-ikä oli varmasti 60-vuoden paremmalla puolella. Olimme Mirjamin kanssa nuorimmat asiakkaat. Kahvila muistutti Pariisin kahviloita, ehkä Helsingin oma versio Café Angelinasta. Ei tietenkään läheskään yhtä luksus, mutta mikä Helsingissä olisi Pariisin veroista? Tunnustan, Pariisi on sydämeni ykkönen, mikään ei pärjää sille. Mutta jos ikinä eksytte Pariisiin, niin käykää juomassa Café Angelinassa kaakaota, se on parasta ikinä! Angelina ei sitä paitsi ole vielä täynnä turisteja, lähinnä kahvilassa näkee aitoja ranskalaisia ja japanilaisia.

Mainittavan arvoisena asiana voisin vielä mainita kahvilan juuri remontoidun WC:n. Tila on pieni, mutta se on juuri remontoitu ja peilit ovat suuret ja valaistus on onnistunut ja tila vaikuttaa isommalta kuin se oikeasti on. Kun avaa kopin oven, niin valot syttyvät automaattisesti ja lattiassa on spottilamput. Ja WC:ssä oli ihan juuri remontoidun tilan tuoksu, joten veikkaan, että se on otettu käyttöön viimeisten viikkojen aikoihin.

Kyllä, tämä on kuva vessasta.

Nyt kun kahvila on mielestäni kiitettävästi arvosteltu, niin voisin siirtyä Mirjamin ja minun seuraavaan ohjelmanumeroon. Olin nimittäin edellisenä iltana googlannut, että Ekbergillä myydään macarons-leivoksia (yksi Pariisi-rakkauksistani), ja pakkohan niitä oli päästä maistamaan, varsinkin kun Mirjami ei ollut sellaista vielä ikinä maistanut. Macaronsit ovat siis mantelista valmistetut keksit ja keskellä on makukreemi. Ne ovat pinnalta rapeita, mutta sisältä ihanan pehmeitä ja suussa sulavia. Nyt kun tässä tekstissä on aikasemminkin jo puhuttu Pariisista, niin taas vinkkinä, että Pariisista löytyy kahvila-konditoria La Durée, joka on macarons-leivoksien kehittäjä. Sieltä löytyy kaiken makuisia macaronseja aina lakritsasta ruusuun ja appelsiinipuun kukkaan. La Durée on siis toinen ehdoton visiitin arvoinen kahvila. Niitä löytyy myös ympäri maailmaa, joten jos on lähdössä ulkomaille, kannattaa tutkia, josko La Durée löytyisi sieltäkin.

Mainiot macaronsit

Konditorian puoli

Mutta siis takaisin asiaan! Laskut maksettuamme siirryimme taas konditorian puolelle ja ostimme molemmat yhdet vadelma ja suklaa macaronsit (1,10e/kpl). Macaronsit olivat lähimpänä ranskalaisia esikuviaan, mitä olen Suomessa maistanut. Nillä oli ihana herkutella auringonpaisteessa matkalla kohti seuraavia etappejamme.