Succés - odotettu tapaaminen

Ella täällä moi,

Eilinen (29.3.) tapaaminen koulun jälkeen oli odotettu kahdesta syystä: ensinnäkin, tietysti siksi, että pääsin pitkästä aikaa näkemään Sofiaa, mutta myös siksi, että pääsin noin viiden vuoden odottelun jälkeen käymään Café Succésissa. Yläasteella kaverini, joka asui lähellä viiskulmaa kertoi, että heidän kodin vieressä on kahvila, josta saa maailman isoimpia korvapuusteja. Ja tänään vihdoin suuntasinne yhdessä valloittamaan tämänkin paikan. Myös Sofia oli odottanut sinne pääsyä.

Tapasimme perinteisesti Stockan kellon alla neljän jälkeen. Ilma oli hyvin tuulinen ja Sofia paleli kovasti, joten otimme suosiolla kympin Tarkk'ampujankadulle ja siitä ihan kulman takanahan se Korkeavuorenkatu olikin. Kävelimme Sis. Deli & Cafén sekä muutaman muun ihana lahjatavara- ja sisustuskaupan ohi kunnes Succés tuli vastaan.

Terassi ei vielä houkutellut ketään..

Äitinikin on jo nuoruudessaan käynyt Succésissa.

Heti sisään astuttua huomasin kuinka paikasta henki kunnon vanhanajan kahvila -tunnelma. Sellainen, että tästä ovesta on kuljettu sisään kymmenien vuosien ajan uudestaan ja uudestaan. Silläkin hetkellä paikalla oli varmasti ainakin yksi vakioasiakas, joka aina ottaa sen saman pullan ja syö sen juuri siinä nurkkapöydässä. Jotain ihan päinvastaista kuin nykyajan ketjukahviloissa.

Tiskillä meillä ei ollut valinnan vaikeuksia; tiesimme jo etukäteen ottavamme maailman isoimmat korvapuustit (2,70e). Sen lisäksi minä otin kaakaon (3e) ja Sofia tavallisen maitokahvin (2,50e). Olin hiukan pettynyt kaakaooni. Lasin pohjalle laitettiin vain suklaakastiketta ja päälle kuumaa maitoa. Niin tekevät ketjukahvilat. Paikka olisi ansainnut arvoisensa kaakaopannun, jossa kuumaan maitoon sekoitetaan oikeaa tummaa kaakaojauhetta. Kyllä kaakaoni silti menetteli. Sofian kahvin maito sen sijaan oli vaahdotettu perinteisen nestemäisen maidon sijaan. Kuulemma se ei juuri vaikuttanut makuun, mutta ainakin näytti mukavalta.

Ei jäänyt nälkä.

Päiviteltyämme korvapuustien kokoa ja otettuamme pienet maistiaiset aloimme pohtia maistuisivatko ne meistä yhtä hyviltä, jos ne olisivat tavallisen kokoiset. Vastaus oli ehdoton ei. Koko sai maunkin tuntumaan spesiaalilta, vaikka todellisuudessa siinä ei ollut mitään erityistä. Hinta oli kuitenkin kohdallaan ja arvostan jokaista, joka myy jotain itsetehtyä. Hyvän aikaa korvapuustiani mussutettuani keksin dipata sitä kaakaoon ja siitä tuli ihanaa! Hyviin pöytätapoihin se ei varmasti kuulu, mutta kokeilkaa silti joskus. Kaakao ja kaneli on hyvä yhdistelmä.

Paikan päältä saa myös lounasta. Vanhempi nainen sai vielä viidenkin jälkeen tilattua herkullisen tuoksuista kalakeittoa. Ainakin ikkunapöydän viereiseltä seinältä löytyy pistorasia, vaikka tietokoneen lataamiseen. Ja vessoista vielä sen verran, että miesten vessa oli kätevästi salin puoella, naisten jäi kokonaan löytämättä.

Tähän päättyy tämä kahvilakeissu. Vaikka kuulumiset tuli vaihdettua taas jokaista tiedonmurusta myöten, niin ulkona paistoi edelleen aurinko. Kiitos kesäajan.

Gran Delicato - tuoreus on valttia

Ella täällä moi,

''Huomaa, että ollaan menossa maailman parhaaseen kahvilaan kun koko perhe on enneen kymmentä liikellä'', sanoi äitini kun istuimme autossa matkalla kohti Kalevankatu 34:ää, jossa sijaitsee Kreikkalainen Gran Delicato -kahvila. Perheellämme on perinteenä aina silloin tällöin mennä viikonloppuna yhdessä aamiaiselle ja usein kohteenamme on juuri tämä paikka. Ennen kahvila oli paljon pienempi, mutta muutama vuosi sitten se laajensi hyvin tilavaksi ja nyt paikkoja riittää kaikille!

Sali täyttyi enemmän vasta lähempänä yhtätoista.

Saavuimme paikalle vain 15 minuuttia kahvilan aukeamisen jälkeen, joten pääsimme kerrankin istumaan nojatuoleihin, joita on vain muutamassa pöydässä. Kaikkien oli helppo päättää tutulta listasta, mitä tilaa. Minä otin kaakaon soijamaidolla (uutuus!) (3,80e) ja Chapatan nro 8 (6,50e), jossa oli mozzarellaa, parmankinkkua, basilikaa ja tomaattia. Myös veljeni ja isi päätyivät samaan leipään. Olemme kaikki enemmän chapatan kuin patongin ystäviä, koska se on pehmeämpää. Olli joi café mochan (4e) ja isi ja äiti isot lattet (3,90e). Kasvissyöjä-äidin chapatan kanssa kävi vähän hullusti, koska hän luuli tilanneensa kasvisversion, mutta se sisälsikin mortadellaa, joka on lihaa. Rohkeasti hän kuitenkin veti mortadellan leivän välistä pois ja söi kaiken muun.

Salaatit voivat olla hyvä vaihtoehto lounasaikaan.

Kuuma kuppi vahingossa sulatti lautasen reunalla olleet suklaat.

Nam.

Kahvilassa on esillä paljon mukavaa luettavaa. Meidän pöytään isi oli löytänyt Finland superbrands -kirjan, jota hän ihasteli kahvin lomassa. Tarjolla on tietysti myös perinteiset iltalehdet ja annat. Äiti ja minä leikimme kameralla ottaen äidille uutta facebook-profiilikuvaa. Jaoimme myös mielipiteitä kahvilan vessasta, joka oli kuulemma ihastuttava. Itse en siellä vieraillut.

Olimme kaikki jälleen kerran tyytyväisiä kahvilan palveluun ja aamupalaamme. Kaikki leivän välissä oli tuoretta, eikä leipä ollut vettynyt pilalle syöjää odottessaan. Kaakaoni oli yksi parhaista, joita olen koskaan maistanut. En ole ennen tainnut tilatakaan Gran Delicatossa kaakaota. Tähän asti lempikaakaoni on ollut Akateemisen kirjakaupan Café Aallossa, koska se on niin ihanan tummaa. Nyt kuitenkin ihastuin Delicaton tummuuden ja kermaisuuden yhdistelmään. Muutkin olivat tyytväisiä juomiinsa; myös Olli, jolle mocha oli uusi tuttavuus. Se on siis kaakaon ja kahvin yhdistelmä.

Neljän hengen aamiaisen yhteishinnaksi tuli 41,50e ja myönnän, ettei se ole kaikkein edullisimmasta päästä. Aamiainen oli kuitenkin niin täyttävä, että sillä jaksoi kolmen tunnin shaoppailut Ikeassa. Muistuttaisin vielä kahvilan yhteydessä olevasta myymälästä, josta saa ostaa mukaan muun muassa paljon erilaisa kahvipapuja ja jopa Gran Delicaton omaa speciaali-kahvisekoitusta, jota hekin käyttävät kahveissaan.

La Torrefazione - ei ainostaan minun lempikahvilani

Ella täällä moi,

La Torrefazione on jo pitkään ollut mun lempikahvila ja nyt vihdoin pääsen esittelemeen sen teillekin. Koulusta oli poikkeuksellisesti tänään (25.3.) vapaa-päivä, joten lähdin viettämään vain ja ainostaan itseni kanssa laatuaikaa. Kahvila sijaitsee keskeisellä paikalla Aleksanterinkatu 50:ssä, mutta on saattanut jäädä joiltakin huomaamatta, koska se ei ole katutasossa.

Mulla on kaapissa noin puolisen vuotta vanha city-lehden artikkeli ''Kaupungin paras 2010''. Siinä kaupungin parhaaksi kahviksi on valittu  La Torrefazionen Ruandasta, Intiasta ja Brasiliasta maahantuotu ja paikan päällä maahdettu kahvi. Kahvilassa on artikkelin mukaan Helsingin ensimmäinen kahvilapaahtimo. City lehti ei ole ainoa, joka tätä paikkaa suosittelee. Kahvilan tiskillä oli kehyksissä Glorian ruoka ja viini -lehden myöntämä titteli ''Vuoden laatutuottaja 2010''. Eli aika hyvin menee.

Tänään lounasaikaan kahvila oli ihan liian täynnä. Tämä onkin paikan miinus puoli; se on myös muiden lempikahvila. Kuulin jonossa edessäni olleen naisen kertovan, että lauantai aamuisin paikka on kuitenkin ihanan tyhjä. Silloin sinne siis! Olen maistanut La Torrefazionen kahveja, teitä ja kaakaoita, joten tällä kertaa halusin kokeilla jotain uutta. Valitsin neljän smoothien joukosta päärynä, ananas, mansikka, banaani -smoothien (4,50e). Ainekset ovat täysin tuoreita, eikä sekottimeen näytetty lisättävän ollenkaan sokeria. Ja hyvää oli! Smoothien väreihin sopien tilasin myös yhden macaronin (2e), koska mielestäni oli aika sivistää itseäni ja kokeilla tuota kevään muotiherkkua. Sekin oli täysin tuore ja ylitti odotukseni. La Torrefazionen filosofiaan taitaa kuulua tarjota asiakkailleen vain parasta. Perinteisen kahvila-valimkoiman lisäksi La Torrefazione tarjoaa leipiä ja salaatteja sekä lämpimän lounaan joka arkipäivä. Take away on myös aina mahdollinen.

 

Smoothie oli yllättävän täyttävä.

Macaron, näyttää kovalta, mutta on suussa sulavan pehmeä.

Saatuani tilauksen rupesin etsimään itselleni istumapaikkaa, jota ei vähään aikaan näkynyt. Lempipaikkani on ''ikkunalaudalla'', joka näkyy Aleksille kuin tauluna. Valitettavasti tällä kertaa jouduin tyytymään siihen mikä ensimmäisenä vapautui eli käytävän luolta, peruskouluaikaisen luokkatorerini ja hänen kummitätinsä vierestä. En halunnut häiritä heidän lounashetkeään ja auheuttaa minulle kiusallista tilannetta, joten yritin olla huomaamaton ja pidin katseeni juuri ostamissani keittokirjoissa. Olen ensiviikolla muutamassa omaan kotiin ja tulen varmasti tarvitsemana vähän kokkusapua. Suosittelen ''Opiskelijan keittokirjaa'' ja ''Köyhän ritarin keittokomeroa'' kaikille opiskelijapudjetilla kokkaville!

Ihmisiä oli niin, ettei tiskistä saanut kuvaa.

Huomanna on tiedossa perhe-aamiainen ihanassa Kreikkalaisessa kahvilassa, mutta siitä myöhemmin lisää ;)

Café Lasipalatsi - mukava teehetki hyvässä seurassa

Heissun, Sofia taas täällä!

Eilen torstaina 24.3. suuntasimme Tiian kanssa kahville. Olin taas tehnyt taustatutkimusta potentiaalisista kahviloista ja suunnaksi valitsimme Kiasman kahvilan. Kiasman aulassa meidät kohtasikin remonttikyltit ja infopisteen täti kertoi meille, että siellä valmistaudutaan ARS11-näyttelyyn ja että olemme tervetulleita uudelleen 14.4. Jouduimme siis muuttamaan suunnitelmia lennosta. Koska ulkona oli aurinkoisesta ilmasta huolimatta arktinen tuuli, päädyimme suuntaamaan Café Lasipalatsiin, koska se oli siinä mukavan lähellä.

Ulkona oli aurinkoista, mutta tuulista.

Tiskin kakkuvalikoima oli laaja.

Tiskin edessä oli taas valinnan vaikeutta. Tiia pohti suolaisten ja makeiden ruokien välillä ja päätyi lopulta valkosuklaa-daimkakkuun (n. 4e) ja minä taas päätin ottaa päivän tarjouksen (2,50e), joka oli suklaamuffinssi. Otimme molemmat teetä (2,30e/kpl), minun oli nimeltaan Valkoinen Usva ja Tiian oli Lohikäärmeen Morsian. Molemmat teet olivat Forsman Teen valikoimista. Vaikka erilaisia makeita herkkuja olikin tarjolla, olin kuitenkin vähän pettynyt leipiin ja muuhun suolaiseen valikoimaan.

Suloiset teekannumme.

Teeni oli maukasta valkoista teetä (note to myself: ota kahvilassa useammin teetä, se on hyvää) ja suklaamuffinssikin oli riittoista. Hassua olikin, että se oli päivän tarjouksena (ja siten 0,30e halvempi kuin normaalimuffinssi) koska se oli myyjän mukaan pienempi kuin normaalisti. Mielestäni se oli kuitenkin oikein hyvän kokoinen, isompi olisi ollut jo liikaa. Tiian kakkupala, joka oli herkullista valkosuklaamoussea daim-paloilla, oli liian makea ja Tiialta jäikin sitä lautaselle.

Kahvilan tyyli on pysynyt samanlaisena pitkään.

Itse tunnelma oli kahvilassa mukava, saimme kuin saimmekin ikkunapaikan ja ikkunasta oli hauska katsella Mannerheimintien vilinää, jota tuntui olevan vielä normaalia enemmän Sokoksen 3+1-päivien takia. Ravintolassa on tarjolla myös tarjolla lounasta, kotiruoka-annos tai teemabuffet, johon kuuluu salaattia, päivän keitto ja pasta. Teemabuffetin ruuat eivät näyttäneet kovin kiinnostavilta, muistan että olemme joskus Mirjamin kanssa käyneet katsomassa sitä, mutta todenneet sen epähoukuttelevaksi ja jatkaneemme jonnekin muualle. Tälläkään kertaa ei kahvilassa ollut montaa ruokailijaa vaan enemmän kahvittelijoita (olimme tosin klo 14 liikkeellä, ehkä jo vähän myöhässä lounasajasta).

Aikamme istuskeltuamme ja kuulumiset läpi käytyämme liityimme massaan ja suuntasimme Sokoksen 3+1-päiville löytöjä tekemään.

Robert's Coffee Sello - yksityisyyttä hälinän keskellä

Ella täällä moi,

Keskiviikkona (16.3.) sain yllätys-soiton töihin. Viki pyysi kahville sen ja muiden mun hyvien ystävien kanssa. Työpäivän loputtua kasin aikaan suuntasin sitten Lasipalatsin Cafe Javaan, jossa Viki, Essi, Sandra ja Katri jo odottivatkin. En ollut yhtään yllättyny niiden kahvila valinnasta; Java on aina helppo ja luotettava. Se on keskellä kaikkea. Noiden tyttöjen kanssa ei oo pääasia missä on, vaan se, että saa olla niiden seurassa. Ja viimekerrasta olikin jo liian kauan. Koska muut olivat istuneet siinä jo jonkin aikaa ja heidän piti ehtiä ennen yheksää kauppaan, niin tilasin pikaisesti pienen teen (2,50e). Kerroin myyjälle saaneeni muutama vuosi sitten Javasta todella punaista teetä ja haluaisin samaa nytkin. Sehän onnistui! Sain marjaisaa roibosta teehauduttimeeni. Se maistui keskiverto teeltä. Javassa tee on usein niin kuumaa, että ensin välttämättä polttaa kielensä, mutta ei onneksi tällä kertaa. Tähän parin vuoden takaiseen kertaan liittyy muisto, jolle saimme yhdessä koko pöydän voimin nauraa. Naurua riitti myös moneen muuhun, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Tässä tohinassa ei kuvien ottaminen ollut edes mielessä, mutta tämä ei varmasti jää viimeiseksi kirjoitukseksi Javasta ja silloin paljon lisää.

Eilen (19.3.), launtaina mäkin ihan sattumalta kävin äiti-tytär kahvilareissulla. Meillä oli suuntana Kauppakeskus Sello ja siellä erityisesti Marimekko, jossa oli tarjouksessa aivan ihanat Sami Ruotsalaisen suunnittelemat Siirtolapuutarha-teekupit. Olimme lähteneet kotoa jo ennen aamupalaa, joten heti ostosten jälkeen siirryimme kauppakeskuksen Robert's Coffeehin. Se oli ainoa kahvila, jonka äkkiseltämme bongasimme. Itse yleensä välttelen kauppakeskus-kahviloita, mutta niilläkin on hetkensä.

Robert's Coffeella on minulle ollut erittäin kallis maine. Muistan joskus tutkailleeni heidän hintoja ja jäänyt suu auki katsomaan, että voivatko ne olla todellisia. Tällä kertaa hinnat olivat kuitenkin muiden kahvilaketjujen luokkaa. Liekkö sitten vaikutusta sillä, että olimme Helsingin ulkopuolella.

Päädyimme äidin kanssa molemmat makeaan aamiaiseen. Minä otin ison mansikkamuffinsin (3,90e). Se oli itseasiassa ihan hyvä. Juuri sellainen kuin odotinkin. Äiti otti omena-vanilja -wienerin (2,90e), joka oudosta ulkonäostään huolimatta oli sekin ihan hyvä, mutta niin kuin äitinkin totesi, niin ei tuollaiset valmistuotteet tule koskaan vetämään vertoja itse paikan päällä leivotuille tuoreille tuotteille. Juomiseksi otimme Lattet (2,90e/kpl). Robertsilla on joka aamu tarjolla aamulatte, joka on tavallista lattea halvempi, mutta ihan saman kokoinen. Pyysimme molemmat lattemme soijamaidosta, koska maito ei aina sovi vatsoillemme. Minusta on todella hienoa, että tälläinen soijamaito-käytäntö on yleistynyt monissa paikoissa. Joskus siitä pyydetään lisähintaa, mutta ainakin tällä kertaa saimme edun ilmaiseksi.

Sisällä mansikkahilloa, ei oikeita mansikoita.

Emme olleet koskaan nähneet vastaavaa wieneriä...

Voisin kehua nimenomaista Robert's Coffeeta sisustuksen asettelusta. Paikassa oli matalia ''väliseiniä'' pöytien välillä, jotka toivat ihanaa yksityisyyttä kahvihetkeemme, sillä porukkaa riitti ympärillä. Tämä ehdottomasti poisti osotoskeskusmaisuutta ja toi plussaa kahvilalle. Äidin kanssa oli kiva jutella! Miinusta sen sijaan tulee siitä, ettei Sellon Robert's Coffeessa ole Wlania, vaikka monissa Robertseissa on. Äiti ei myöskään ollut tyytyväinen palveluun, vaan kertoi myyjän olleen kassalla tympeä.

Huomaa ''väliseinät''

Taas oli siis kaikin puolin onnistuneet kahvilakäynnit. Odotan kertaa, kun en tykkääkään jostain paikasta ja saan antaa kunnolla kritiikkiä. Toivottavasti teilläkin on ollut mieluisia kokemuksia!

Ciao! Caffe - pala Italiaa Itäkeskuksessa

Sofia täällä moikka moi!

Tänään käytiin äitin kanssa shopailemassa Itäkeskuksessa ja kun 20-luvun juhlamekko löytyi, juhlistimme sitä kahvilassa. Itäkeskukseen tuli Ravintolamaailman uudistuessa paitsi sushi-ravintola myös italialainen kahvila Ciao! Caffe.

Ciao! Caffe löytyy Ravintolamaailmasta H&M:n yläpuolelta.

Kahvilan erikoisuutena on aidot italialaiset jäätelöt, joita ei Suomesta löydy helposti. Niinpä päädyimme äitin kanssa ottamaan pallot italialaista jäätelöä (2,70e) ja lisäksi otin vielä cappuccinon (2,60e). Jäätelövalikoima oli melko laaja, vaikka vähän harmittikin, että kaikkia jäätelöitä ei löytynyt, vaikka niiden nimilaput olivat tiskissä. Olisikin ollut mukava maistaa vaikka valkosuklaa-murojäätelöä. Äiti valitsi Vanilla Premium -jäätelön ja minä halusin maistaa mielenkiintoiselta kuulostavaa chili-suklaajäätelöä.

Yksi pallo oli jo reilu annos.

Cappuccino oli todella hyvää, jäätelö sen sijaan oli pettymys. Italiassa jäätelö on maailman parasta, mutta valitettavasti Ciao! Caffen jäätelö ei ole vielä kolmannellakaan testauskerrallani vastannut odotuksiani. Chili ei maistunut suklaassa ollenkaan. Aluksi arvelimme saaneeni vahingossa pelkkää suklaajäätelöä, mutta löysin jäätelöstäni kuitenkin useita kuivatun chilin palasia, mutta makua niistä ei kyllä irronnut. Suklaajäätelönä se oli kuitenkin ihan hyvää. Äitin vaniljajäätelö oli aidosta vaniljasta tehty, mutta se oli äidin makuun liian makeaa.

Tuolit kahvilassa olivat mukavat istua.

Asiakkaita oli kahvilassa melko paljon, jonoa syntyi helposti ja kaikki pöydät olivat suunnilleen koko ajan varattuina. Saimme äitin kanssa hyvän pöydän ja istuimme rauhassa syömässä jäätelömme. Kahvilassa oli tarjolla myös erilaisia täytettyjä leipiä ja lounasaikaan salaattia.

Ciao! Caffeja löytyy ympäri pääkaupunkiseutua ja sen ulkopuoleltakin. Lista kahviloista löytyy täältä. Asiakkaille on tarjolla wlan-yhteys ja jäätelöä saa ostettua mukaan myös isommissa kotipakkauksissa. Jos haluat fiilistellä italialaista jäätelöä, tämä on tiedossani olevista paikoista paras. Jos joku tuntee hyvän italialaista jäätelöä myyvän kahvilan, niin laittakaa kommentia!

Sis. Deli+Café - lähiruokaa ja luomua Helsingin keskustassa

Sofia täällä taas, heips!

Tänään menimme Mirjamin kanssa kahville. Eilisen laskiaisriehan jälkeen tunsin kuinka flunssa oli iskemässä, mutta kahville oli päästävä! Suuntasimme Mirjamin kanssa Cochon Café & Bakeryn suuntaan, mutta kun pääsimme sen kohdalle, ei sitä ollutkaan enää olemassa, vaan tilalla oli joku sushi-mesta. Onneksi Kalevankadulla oli ihan vieressä Sis. Deli + Café, johon sitten menimme istumaan.

Kahvilan ulkoasu oli miellyttävä

Sis. Deli + Café on mainostanut mielestäni Helsingissä aika paljon, näkymällä mm. metron inforuudulla. Olinkin jo pitkään suunnitellut, että sinne on mentävä ja tänään tulikin otollinen aika. Pidän paljon kahvilan tyylistä ja lähiruuan ja luomun ajatuksesta.

Sisällä jatkuu ulkoasun tyyli

Kahvilassa oli sisältä tyylikkään mustavalkoinen, jossa oli sekä kahvilan pöytiä, että ihan tuotteita myynnissä. Haimme Mirjamin kanssa juomat, Mirjamille tuli kaakao (3,50e) ja minä otin latten (3,80e), johon kuului tuplashotti kahvia. Juomat tuotiin pöytiin, joten saimme rauhassa odotella paikoillamme. Kahvilassa oli paljon ihmisiä yksin ja kuulumisten vaihtaminen tuntuikin välillä vaikealta, kun kaikki tuntuivat kuuntelevan. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä, vaan juttelimme rauhassa.

Mitä itse tarjoiluihin tuli, niin molempien mielestä juomat olivat hieman kitkeriä. Mirjamin kaakao oli tehty tummasta suklaasta ja se olisi vaatinut sokeria. Samoin oma latteni olisi tarvinnut sokeria mukaan, mutta laiskuuttamme emme sitä enää jaksaneet hakea. Juomat olivat kuitenkin kauniit. Lisäksi tilatessamme meiltä kysyttiin, haluaisimmeko jotain erikoismaitoa. Olimme molemmat yllättyneitä kysymyksestä, mitä ei esimerkiksi Wayne'sissä ikinä kysytä, vaan juomat tehdään aina automaattisesti punaiseen maitoon.

Juomat olivat houkuttelevan näköiset

Kaiken kaikkiaan viihdyimme hyvin hiljaisessa Sis. Deli + Caféssa. Tarjolla oli paljon erilaisia smoothieita ja lemonadea, joten voin hyvinkin palata uudelleen keväämmällä tai kesällä nauttimaan sellaisia juomia. Olimme myös iloisia, kun huomasimme kahvilan ovessa muutoksen aukiolo-aikoihin, koska alunperin olimme katsoneet, että kahvila on arkisin auki vain klo 18 asti, mutta nyt se olikin muutunut klo 19, joten saimme istua kahvilassa toista tuntia.

Putiikin valikoimaa

Myös kahvilan putiikkipuoli vaikutti mielenkiintoiselta, tarjolla oli erilaisia luomusuklaita, -teetä, -juomia ja ruoka-aterioita. Tuotteet olivat melko kalliita, mutta niin luomutuotteet usein ovat. Asiakkaita kävi kuitenkin jonkun verran pelkästään putiikinkin puolella, joten kysyntää on varmasti ainakin jonkun verran.

Vaikka emme tällä kertaa olleetkaan super-innoissamme juomistamme, voisin kuitenkin suositella Sis. Deli+Caféta viihtyisyyden ja luomu-teeman takia. Tähän kahvilaan palaan myöhemmin kyllä uudestaan!

Karl Fazer Café - taattua laatua

Sofia täällä!

Tänään lauantaina suunnitelmissa oli valloittaa Satun kanssa jokin uusi ja mielenkiintoinen kahvila. Satun työpäivä kuitenkin venähti, ja tapasimmekin vasta klo 17 jälkeen. Lauantaisin useat kahvilat menevät kiinni jo klo 18, joten jouduimme tekemään pientä taustatutkimusta löytääksemme kahvilan, jossa saisimme istua rauhassa. Karl Fazer Café on lauantaisin auki aina klo 22 asti, joten suuntasimme sinne. 

Fazer Kahvila on ollut tällä paikalla vuodesta 1891

Fazer kahvilassa on aina ihana valikoima eri juomia ja tietysti syömisiä. Suolaiset ja makeat palat ovat kuitenkin melko tyyriitä, joten päädyimme valitsemaan jotain erikoista juomaa. Satulla oli vaikea valinta eri kaakaoiden välillä ja lopulta hän otti Marianne-kaakaon (4,30e), jossa hintaan kuului kermavaahto. Minä taas halusin kokeilla erikoiskahvia ja silmiini osui Fazermint Macchiato (3,30e), josta en ikinä ennen ollut kuullutkaan. Sitä oli siis pakko kokeilla!

Konvehdit tulivat juoman yhteydessä

Teimme molemmat saman mokan juomiemme kanssa. Emme nimittäin kumpikaan sekoittaneet juomia, vaan joimme vain rauhassa. Sitten pohjalta löysimme samaan aikaan suklaiset yllätykset. Kahvini, joka näytti ulospäin pelkältä espresso-kupposelta, pohjalta löytyi sulanut Fazermint. Samoin Satun kaakaon pohjalla oli paljon Marianne-rouhetta. Joten juomaa olisi pitänyt sekoittaa, jotta maku olisi levinnyt koko juomaan. Siinä siis vinkki, joka kannattaa muistaa tulevaisuuden varalle. 

Ihmisiä riitti koko illan

Kahvilassa oli koko ajan melko paljon porukkaa, mutta pöytä löytyi kuitenkin helposti. Kahvilan putiikki meni kiinni klo 18, mutta koko illan ajan riitti turisteja ostamassa karkkeja kahvilan jonosta. Istuimme oven lähellä olevissa pöydissä, joissa oli aika kova veto ovien auetessa ja sulkeutuessa koko ajan. Joten jos löydät istumapaikan jostain muualta, ainakin kun ulkona on kylmä, niin kannattaa tarttua tilaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan tarjoilut olivat hyvät, mutta maata järisyttävä kokemus tämä ei kuitenkaan ollut. Yleelliseen herkutteluun voin kuitenkin suositella Karl Fazer kaakaota, jotka joimme Ellan kanssa joulukuussa. Kaakaolle oli hintaa n. 8e, en enää muista tarkkaa hintaa, mutta se olikin kunnon luksuselämys. Kupissa oli sulatettua 70% tummaa suklaata ja tarjottimella tuli lisäksi lämmintä maitoa kannullinen ja kermavaahtoa, sekä Marianne-rouhetta, konvehteja ja mausteita, kuten kardemummaa, kanelia ja chiliä. Jokainen saa siis itse tuunata mieleisensä kaakaon. Laitan kuvan vielä tästä herkusta. Jos budjetti siis antaa varaa, niin tätä kaakaota voin suositella lämmöllä.

Karl Fazer Cafén helmi

Ensi viikolla on taas kahvittelua tiedossa, joten palataan asiaan pian!

Café Portaali - pikainen kahvi opiskelun ohessa

Hyvää kevään alkua toivottaa Sofia!

Eilen kävi niin onnellisesti, että oppituntien välissä jäi aikaa käydä rauhassa kahvilla. Joten muutaman opiskelukaverini kanssa suuntasimme Cafe Portaaliin. Café Portaali on siis osa UniCaféta, Helsingin Yliopiston ruokalaketjua. Se sijaitsee sopivasti yhdyskäytävässä Porthanian, Kielikeskuksen ja Aleksandrian välillä, lähin sisäänkäynti on varmaan Vuorikadulta.

Ulkoapäin ei edes huomaisi kahvilaa.

Yliopiston kahvila on tietysti siitä kiva, että se on lähellä, siellä on lähtöhinnatkin jo opiskelijan budjettiin sopivat ja opiskelijakortilla hinnoista lähtee vielä parikymmentä senttiä pois. Onneksemme löysimme kahvilasta vapaan pöydän ja linnoittauduimme siihen. Koska olin edellisenä iltana valvonut Oscar Gaalan takia, olin kahvin tarpeessa. Portaalissa on aina tarjolla toinen toistaan herkullisempia sämpylöitä ja makeita kakkuja, mutta tänään päädyin vain mustaan kahviin, hinnaksi sille tuli vain 1e. Muutama opiskelukaveri otti laskiaispullan (2,20e). Tarjolla on aina Reilun Kaupan kahvia ja Café Portaali onkin saanut vuonna 2007 Reilun Kaupan palkinnon. Hyvä UniCafé!

Pahoittelen kuvanlaatua, kännykällä otettu kuva!

Moni tulee Café Portaaliin opiskelemaan ja niin mekin kaivoimme esiin muistiinpanomme ja jatkoimme seuraavan päivän tenttiin kertaamista. Café Portaalissa on mukava tunnelma, siellä ei ole liian meluisaa, ettei voisi keskittyä opiskeluun, mutta kuitenkin puhuminen on sallittua ja keskustelun siivittämänä kertaaminenkin kävi mukavammin. Kaikki asiakkaat ovat opiskelijoita ja tuttuihin törmää usein. Tuntien lopun ja alun aikoihin kannattaa kuitenkin olla nopea, jottei joudu jonottamaan niin pitkään. Kahvin ja muut tarjottavat voi tietenkin ottaa myös mukaan tunnille, jos kiire yllättää.

Halvat hinnat, valoisa ja viihtyisä ympäristö sekä muut opiskelijat ovat hyvä yhdistelmä, sillä tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen visiittini Café Portaalissa.