Kaffecentralen - tasokasta kahvia

Ella täällä moi,

Viime aikoina oonkin nähnyt paljon ystäviä, joten uusia kahviloitakin on tullut kierreltyä tavallista enemmän. Luulen kuitenkin, että tämän päiväisen jälkeen tulee pieni tauko, koska koulu ja työt eivät anna vähään aikaan periksi. Ellen sitten lueskele kahvilassa...

Tänään (28.2.), Kalevalan päivänä, näin ystävääni Elinaa. Lukiosta tuttu hänkin. Aluksi kävimme tekemässä pieniä ostoksia Stockalta, jonka jälkeen oli vuorossa kahvilan valinta. Pohdittuamme meille sopivaa paikkaa, suuntasimme kohti Iso Roobertinkatua ja Canelia. Perille päästyämme huomasimme, ettei paikka ole ihan mitä halusimme; pullaa ja rauhaa vaihtaa kuulumisia. Tajolla oli lähinnä kahvia ja teetä sekä yksi penkki myyjän vahtivan katseen alla. Joten jatkoimme matkaa.

Elina halusi viedä mut paikkaan, jonka nimeä hän ei muistanut ja jonka sijainnista ei ollut varmaa tietoa. Usein Elinan kanssa päätyykin kiertelemään vähän siellä sun täällä, pikkukujilla. Mutta sehän on vaan positiivista! Varsinkin kun tänään oli selväti kevään ensimmäinen päivä. Saavuttuamme Korkeavuorenkadulle ystävällinen laitatien kulkija opasti meidät perille. Elinan muistama paikka olikin lounasravintola, joka ei sekään ollu mitä haimme. Vieressä olisi ollut kahvila Succès, mutta sen haluamme käydä Sofian kanssa testaamassa yhdessä. Kahvilan etsintämme jatkui siis yhä. Korkeavuorenkatua eteenpäin kävellessä vastaan tuli useitakin vaihtoehtoja, mutta emme halunneet vielä pysähtyä, vaan nähdä mitä on tuleman.

Korkeavuorenkatu 25:ssä näkyi tutun näköinen merkki: Kaffecentralen, josta olen lukenut netistä. Ehdotin Elinalle, että kokeilisimme sitä, vaikka sieltäkään ei tosin pullaa saisi, ainostaan hyvinkin tasokasta kahvia. Ja Elinallehan se sopi. Mä tilasin macciaton sukulaisen (2,30e), jonka nimeä en millään saa päähäni ja Elina perinteisen latten (3e). Mun mielestä pelkkä paikan tunnelma teki kahvistani erityisen hyvää. Elinan mielestä latte ei ollut ainakaan pahempaa kuin yleensä. Hinnat olivat halvat muihin helsingin kahviloihin verrattuna. Ja kun ottaa vielä huomioon, että pavut jauhetaan paikan päällä, niin yhdistelmä on aika passeli.

Rohkeasti sisään vaan.

Ihanaa kun lautasen reunalla odotti suklaa!

Kahvilassa ei ollut hirveän montaa istumapaikkaa. Kaksi pöytää kassan vieressä ja yksi kauempana myymälän puolella. Osa asiakkaista joi myös pikakahvit tiskillä seisten. Tilan puutteen vuoksi kahvila ei sovellu pidempään oleskeluun, koska muille täytyy tehdä tilaa.

Paikka on yhdistetty myymälä ja kahvila. Kaffecentralen toimii siis lisäksi kahvipapujen ja teen maahantuojana. Ette ikinä arvaa, että paikka tuo maahan myös sitä super hyvää teetä, jota join Kitchissä. Olin löydöstäni tosi iloinen ja tietysti ostin yhden paketillisen tätä saksalaista Althausin Wild berries -teetä (3,90e) kotiin viemiseksi.

Pieneksi naposteltavasksi pystyi ostamaan suklaata tai kuivattuja kakun palasia.

Suosittelen paikkaa kaikille ihmislle, jotka haluavat kehitää kahvitietämystään ja oppia tuntemaan miltä oikeasti hyvä kahvi maistuu. Kaffecentralen löytyy myös Museokadulta ja Pursimiehenkadulta.

Tanskalainen Voileipä Oy - turistina omassa kaupungissa

Ella täällä moi,

Torstaina (24.2.) olin erittäin tunnollinen koululainen, sillä koulun loputtua klo 10 suutasin suoraan kirjastoon opiskelemaan vielä vähän lisää! Enkä mihin tahansa kirjastoon, vaan kirjasto 10:iin, joka on kaikista paras. Ylppäreiden aikaan luin aina Töölön kirjaston lukusalissa, jossa on hiljasempaa kun missään muualla. Ei voi edes niistää ilman, että kaikki häiriintyy! Niinpä olen luopunut siitä ja nykyisin siis vietän aikaa tuolla postitalon musiikkikirjastossa, jossa on just sopivasti hälinää ja ihanat penkit. Siellä on myös WLAN yhteys eli oma läppäri on kätevä ottaa mukaan. Ja jos sattuu niin, että joku erittäin kovaääninen tapahtuma on juuri kirjastossa meneillään, niin eikun korvatulpat korviin. (Kannan niitä aina mukanani.) Ainoa miinus puoli kirjasto 10:ssä on maksullinen WC. Jouduin sitä tuona torstaina käyttämään ensimmäisen kerran. Oli kyllä tyylikäs! Lähin ilmainen vessa löytyy Sokokselta.

Mutta sitten päivän ''kahvilaan''. Luettuani ahkerasti neljä kokonaista tuntia Salla tuli mua vastaan. Sallan kanssa ollaan tavattu Oxfordin kielikurssilla noin neljä vuotta sitten ja meistä on tullu hyvät ystävät. Aika pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin jaksaa kävellä Cygnauksenkatu vitoseen, jossa sijaitsee Tanskalainen Voileipä Oy. Löysin tämän pikkuriikkisen paikan kun viime taiteiden yönä vaeltelin Töölössä, ja kirjoitin sen muistiin puhelimeeni. Kahvilaksihan tosin paikkaa ei voi kutsua, mutta välipalapaikka voisi olla hyvä nimitys.

Melkein 50 vuotta se on siinä ollut. Isänikin tiesi paikan.

Tanskalaisesta Voileipä Oy:stä nimensä mukaisesti saa tanskalaisia voileipiä eli smørrebrødeja. Ihan kaikenlaisia, myös niitä perinteisiä katkaravulla. Kun minä ja Salla astuttiin välipalapaikkaan sisään, katottiin molemmat toisiamme naurunsekaisin ilmein. Paikassa oli tasan yksi pöytä ja kaksi tuolia, joille tuskin mahtui istumaan. Hetken ihmeteltyämme keittiöstä tuli tiskin taakse hiukan vanhempi nainen vastaanottamaan tilaustamme. Lopuksi hän kysyi, minkälaisiin pakkauksiin leipämme tulisivat ja kummasteli kun vastasimme haluavamme syödä paikan päällä. Mutta se tietysti kävi päinsä.

Paikka oli ihanasti sisustettu; joka puolella oli erilaisia kylttejä hassuine teksteineen.

Istuuduimme pöytään ja hetken kuluttua kaksi katkarapu-smørrebrødia (7e/kpl) vesilasilla saapui. Muut annokset olivat samaa hintaluokkaa. Molemmat meistä pitivät annoksia oikein maittavina. Mulla oli vertailukohteena vain lentokoneen vastaavat, ja ne ainakin jäivät näistä kauaksi. Salla sen sijaan on tanskalaisia leipiä syönyt useamminkin, ja kertoi maistaneensa parempiakin, mutta ei pitänyt näitäkään huonoina.

Saimme valita onko pohjalla oleva leipä valkoista vai moniviljaa.

Kesken ruokailumme vanha mies halusin sisään, joten Salla joutui nousemaan tuoliltaan, jotta mies pääsi ovesta. Niin ahdasta siellä oli. Mies tuli hakemaan ison laatikollisen etukäteen tilattuja leipiä. Myöhemmin myös keski-ikäinen nainen haki omansa. Sen lisäksi puhelin soi muutaman kerran taka-huoneessa. Luultavasti ihmiset tekivät tilauksiaan. Päättelimme tästä ja pienestä pöydästä, että paikka on enemmänkin noutoa varten kuin istuskelua varten.

Kovin kauaa emme Tanskalaisessa Voileipä Oy:ssä viitsineet juoruilla. Paikan pitäjä tiesi jo elämästämme liikaa. Päätimme siis jatkaa matkaa eteenpäin. Päädyimme uuteen Marimekkoon, joka on avattu entisen Café Strinbergin tilalle Pohjoisesplanadin ja Mikonkadun kulmaan. Paikka oli aivan lumoava! Siinä oli vielä enemmän sitä jotain kuin vanhoissa Marimekoissa. Olisin halunnut ostaa lähes kaiken.

Oi, mikä ihana päivä se olikaan kylmyydestä huolimatta.

Wayne's Coffee - tuttu ja turvallinen

Hei Sofiakin kävi kahvilla!

Eilen 22.2. paitsi Ella, myös minäkin menin kahvilaan! Tapasin lukioaikaisia kavereitani Tiiaa ja Janiikaa Stockan kellon alla ja lähdimme kohti Bulevardin Kahvisalonkia. Se oli kuitenkin täynnä klo 17, joten suuntasimme kulman takaa löytyvään Bulevardin Wayne's Coffeen (Bulevardi 6). Harmikseni siis päädyimme jälleen kerran Wayne'siin, mutta toisaalta kukaan meistä kolmesta ei ollut ennen käynyt kyseisessä Wayne'sissä.

Tämä kuva on Wayne's Coffeen kotisivuilta

Otin Wayne'sissä vakiokseni tulleen Latte Macchiaton (4,20), joka Janiikan mielestä näytti lasilliselta kuumaa maitoa. Maku on kuitenkin erinomainen. Jos et ole vielä kahvin ystävä, niin tällä juomalla voi mielestäni helposti totutella kahvin makuun. Aamuisin ja iltapäivällä mieleni tekee usein suodatinkahvia, kun taas illemmalla on mukava juoda jotain maitopohjaisempaa juomaa. Janiika ja Tiia olisivat halunneet smoothiet, mutta kahvilasta ei löytynyt jogurttia, joten heille ehdotettiin pullossa myytävää valmista smoothieta. Kumpikin päätyi kuitenkin ottamaan kaakaot. Kaakaot maistuivat hyvin, olivat kuulemma sopivan lämpimät niin, etteivät ne kuitenkaan polttaneet kieltä.

Ihana Latte Macchiato

Positiivisena yllätyksenä tuli, että täältäkin Wayne's Coffeesta sai opiskelija-alennusta, kunhan sitä vaan muisti pyytää. Latte Macchiatosta taisi jäädä maksettavaksi vain 3,90e alennuksen jälkeen. Joten muista aina varmistaa kassalla, josko opiskelija-alennusta löytyy!

Kahvilassa oli mukava tunnelma ja usealla asiakkaalla oli mukanaan tietokone. Wayne'sin WiFi toimii hyvin, kunhan vain muistaa pyytää tunnukset kassalta. Meitä ihmetytti kuitenkin eräs nuori nainen, joka oli yksin kahvilassa facebookaamassa MacBookillaan ja jossain välissä hän vain jätti tietokoneen ja kaikki muutkin tavaransa paikalleen ja kävi vessassa. Joten ilmeisesti näillä kulmilla voi olla rauhassa tavaroidensa kanssa ja jättää ne vartioimatta. Itse en ehkä olisi ollut yhtä luottavainen.

Tämä kyseinen Wayne's on auki vain klo 19 asti, mutta kun varttia yli kuusi sisään tuli uusia asiakkaita, niin suodatinkahvia ei ollut enää saatavilla, koska kahvila oli menossa pian kiinni. Aika outoa, että 45min ennen sulkemisaikaa perinteisen kahvin tarjoilu on jo lopetettu, koska myyjä ei sitä enää halunnut keittää.

Muuten Bulevardin Wayne's Coffee oli mukava peruskahvila, jossa on turvallinen ja melko laaja valikoima erilaisia juomia. Jos teillä lukijoilla olisi hyviä ehdotuksia kahviloista, jotka ovat käynnin arvoisia, niin laittakaa kommentia! Minä olen ainakin liian vannoutunut Wayne's-kävijä ja haluan nyt avartaa kahvilatuntemustani monipuolisemmaksi.

Coffee house - positiivinen yllättäjä

Ella täällä moi,

Koulun loputtua (22.2.) hyppäsin heti ratikkaan ja suuntasin kohti WTC:n Coffee housea. Kahvilan sisäänkäynnin kohdalla mua odottikin jo Selja, lukiosta tuttu kaveri. Mä olin saanut päättä missä tavataan, ja valinta osui Coffee houseen, koska 1) en ollu koskaan käynyt siellä ja 2) halusin rikkoa ennakkoluuloni. Olentin siis jotain kovin kallista ja huonoa sekä kolkkoa tunnelmaa.

Epäkutsuva ulkoasu sai mut aikasemmin karttamaan kahvilaa.

Suureksi ilokseni Seljan ja mun ei tarvinnu kärsiä kahvilakokemuksestamme, vaan Coffee house yllätti positiivisesti! Tunnelma toki oli Seljan sanoja lainatakseni ei-kovin-intiimi, mutta yleensä en kauppakujilta tai ostoskeskuksilta tälläistä odotakkaan. Ympärillä on kuitenkin niin paljon muuta tapahtumaa, eikä yksityisyyttä juurikaan löydy.

Väkeä riitti viiden aikaan, mutta vielä oli vapaita paikkoja.

Vaikka ulkona oli ainakin -12, halusin välttämättä tilata kinuskiunelman (3e) eli jäätelöä kemavaahdolla ja kinuskilla. Pohjalla jotain kovia makeita palasia. Nam. Unelma oli juuri sopivan kokoinen ja himoni tyydyttävä. Hinta-laatusuhde toimi! Selja kokeili steameria hazelnut-maulla (3e). (Steamer on siis vaahdotettua maitoa makusiirapilla.) Hänen harmikseen makua ei ollut laitettu tarpeeksi, vaan lämpimän maidon maku oli liian hallitseva. Pieneksi lisukkeeksi molemmat otimme vielä kookospallot (2,15e). Ne eivät olleet itse leivottuja, vaan teollista tuotantoa niinkuin kaikki muukin tarjonta vaikutti olevan.

Kookospallojen sisällä valkoista cremeä.

Kahvilan valikoima oli laaja; salaatteja, leipiä, pullia, erilaisa kahveja, teetä ja jopa väkevämpiä alkoholijuomia. Asiakkaina näkyi ihmisiä laidasta laitaan. Yllättävää oli paikalla olleet pukumiehet. Päättelimme, että paikka on heidän suosiossa sijainnin ja tarjonna vuoksi. Kahvilan koon ansiosta paikasta löytyy myös varmasti aina tilaa.

Tämän kokemuksen perusteella aion vierailla paikassa toistekin. Samaa ketjua löytyy myös muualta Helsingistä ja Suomesta. Ja pakko vielä mainita Take Away kahvin ystäville: Kaikki kahvit ovat 0,90e mukaan otettuna joka päivä klo 11 asti. Musta aika hyvä tarjous.

Pirteää pakkasviikon jatkoa kaikille kahviloiden ystäville!

Kitch Bar&Café - olohuone keskellä kaupunkia

Moi!

Me, Ella ja Sofia, rakastamme viettää aikaa kahviloissa. Kahviloissa ympäri Helsingin keskustaa on tullut vietettyä paljon aikaa yksin ja muiden kanssa. Liian usein suuntana on aina samat paikat; Lasipalatsin Java on niin nähty. Päätimmekin nyt avartaa kahvilakokemuksiamme ja samalla jakaa tietoa muillekin.

Mikäs sen sopivampaa kuin aloittaa blogin suunnittelu molemmille uudessa kahvilassa! Ensimmäinen merkintämme kertoo Kitch Bar&Cafésta (Yrjönkatu 30), jossa vierailimme ystävänpäivänä. Kahvilan tunnelma oli kotoisa. Saimme valita istumapaikan sohvalta tai pöydän äärestä. Otimme ikkunapöydän, jota valaisi punainen tuikku.

Muutaman paikalla olleen asiakkaan keski-iän
arvioimme noin kolmeenkymmeniin.

Neljän aikaan tilaa oli vielä paljon, mutta pöytävarauksia oli pari.

Ystävänpäivän kunniaksi halusimme jotain suuhunpantavaa, mutta perinteistä pullatiskiä ei löytynyt, vaan tarjolla oli kunnon à la carte menu. Päädyimme puolittamaan päivän jälkiruuan, joka oli tällä kertaa pannukakku jäätelöpallolla (5,50e). Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä sekä makuun että esillepanoon.

Odotettua tyylikkäämpi esillepano!

Sofia otti pienen latten (3,50e) ja Ella Wild Berries -teetä hunajalla (2,50e). Latte oli peruslatte, mutta Ellan pussitee eroittui edukseen pehmeällä maullaan. Blogi-ideointiamme vauhditti taustalla soiva etnishenkinen musiikki.

Ellan kokemuksista poiketen hunaja oli ilmaista.

Palvelu oli erittäin positiivistä. Tarjoilijan tullessa hakemaan tyhjää pannukakkulautastamme, hän varmisti ruuan maistuneen. Jatkoimme matkaa Steissille hymyssä suin.


Sofia ja Ella