Qulma - joustavaa kahvittelua

Ella täällä moi,

Parhaat kahvilat on yleensä sellasia, joihin ei ole törmänny aikasemmin ja jotka ei heti löydy googlesta hakusanalla kahvila. Eilen (28.12.) Roosa, johdatti minut Mariankadun ja Rauhankadun kulmaan, Qulmaan. Sinne en olisi koskaan vahingossa ekynyt, eikä google ole sitä minulle koskaan mainostanut.

Q niin kuin Qulma.

Seinillä ihanan kodikkaita tapetteja.

Roosan ja minun yhteinen lukiokaveri, jonka Roosa paremmin tuntee, työskentelee tässä kahvilassa. Mutta kun astuimme sisään ei häntä näkynyt.. ''Laura!'', huutaa tiskillä hääräävä mies keittiöön. ''Mitä?'', vastaa keittiö. ''Sun kaverit tuli moikkaa.'' Ja niin kiireisen oloinen nuori neiti essu päällä tulee hymyillen sanomaan meille hei. Laura saattaa meidät kahvilan perempään huoneeseen, jossa on hiljaisempaa. Jätämme takit siihen ja palaamme tiskille valitsemaan jotain keskustelumme seuraksi. Otamme molemmat teetä (2,50e/kpl), minä Ginger breezen ja Roosa Spring tonicin. Teekuppi on ihana iso ja hunajakin tulee kaupan päälle. Ei mitään älyttömiä 50snt per hunajapussi. Fazerin sininen koristaa lautasen reunaa.

Hetken kuluttua Laura tuo yllätykseksi meille molemmille omat muffinssit. Omistaja tarjoo. Ja sitten Laura kiiruhtaa taas takasin keittiöön. Kuulin kuinka kahvilan omistaja, se tiskillä hääräävä mies, kertoi uteliaalle asiakkaalle kahvilan filosofiasta. Hän on tehnyt Qulman itseään varten. Kahvila on sellainen kuin hän haluaisi kahvilan olevan kun menee sinne itse. Se näkyy. Meiniki ei ole liian tiukkapipoista, asiakkailla on lupa nauttia.

Suklaamuffinsit pätkis täytteellä ja päällä valkoista kreemiä.

Teekupit ovat tyhjentyneet. Muffinsseista on jäljellä enää muruja pöydällä. Hyvin maistui. Ollanhan me istuttu siinä jo toista tuntia. Lauran kiire on hellittänyt ja hän istuu meidän seuraamme viereiselle valkoiselle nahkasohvalle. Se on hieman kulunut, mutta ei sillä ole niin väliä. Vaihdamme kuulumiset uuden vuoden suunnitelmista ja siitä mitä se vuosi voisi tuoda tullessaan.

''Laura!'', kuuluu taas tiskiltä. Jono on alkanut kasvaa ja Lauran on aika palata keittiöön. Meidänkin on aika lähteä. Ulkona on alkanut pimentyä. Kävelemme Roosan kanssa kohti Aleksanterinkatua Tuomiokiron ohi. Tänään Helsinki on ihmeellisen kaunis.

CocoVi - asian ytimessä

(HUOM! CocoVi on lopettanut toimintansa alla esitellyssä paikassa. Sama meiniki jatkuu kuitenkin Ruohonjuuri-kaupan perällä osoitteessa Salomonkatu 5.)

Ella täällä moi,

Blogimme hiljentyikin ihan kiitettävästi näin jouluksi tai melkeimpä koko joulukuuksi. Mutta täällä ollaan taas!

Näin aluksi täytyy myöntää, etten ole itsekään ihan varma mistä tänään kirjoitan, mutta yritetään yhdessä ottaa selvää. Oli siis joku joulukuun alkupäivä kun kiertelin ympäriinsä metsästäen joululahjoja. Tavallisesta poiketen keskitin kierrokseni kauppoihin akselilla Ludvikinkatu-Erottaja-Iso-Roba. Kävellessäni Erottajalla ohi The Greendress -nimisen vaatekaupan, mielenkiintoni heräsi. Tilan ns. aulassa oli vaateliike, joka nettisivujensa mukaan on ''yksi eettisen ja ekologisen muodin suunnannäyttäjiä Suomessa''. Hullaannuin liikeessä niin, että ostin sieltä yhdet kalleimmista korviksistani, jota en välttämättä tule edes koskaan pitämään.

The Greendress ja CocoVi Bar yhteisissä tiloissa.

Tilan takaosa oli kahvila, nimetty tosin baariksi. Tuolloin minulla ei ollut aikaa istua alas, mutta lupasin itselleni, että palaisin myöhemmin uudestaan. Torstaina 15.12. näin teinkin. En edelleenkään ole varma, mikä kysesen kahvilan nimi on, mutta se perustuu CocoVi-tuotesarjaan ja kantaa ilmeisesti myös tämän nimeä. CocoVin ja tämän kahvilan filosofiaan kuuluu superfood-ilmiön noudattaminen. Sen verran mitä minä siitä tiedän on, että tuotteet eivät sisällä sokeria, eikä jauhoja, eikä niitä kuumenneta, jolloin ruoan ravintoarvot säilyvät paremmin. Kiehtovaa. Esimerkiksi vitriinissä ollut kakku oli kaunis ja pysyi kasassa ilman edellä mainittuja lisäapuja. Minä en maistanut sitä, mutta vieressäni istuva mies kehui sitä erinomaiseksi ja kysyi myyjältä myös mahdollisuutta tilata sitä kotiin.

Kahvila myy myös CocoVi-sarjan tuotteita.

Minä halusin maistaa kaakaota (4,50e). Hinta on tietysti aika kallis. Samanhintainen kuin kakkupala. Mutta uskon myös raaka-aineiden olevan hintavia. Kaakaoni sisälsi mantelimaitoa, kaakaojauhoja, hunajaa, kookosöljyä ja vaniljaa. Ja alkuperäisestä kertomastani poiketen se kuumennettiin. Kaakaon rinnalle otin sydämenmuotoisen goiji-marja suklaan (1e), joka myös noudatti superfoodin kaavaa. En voi muuta sanoa kuin, että hyvää oli! Tämä kaakao vei mennessään. Sitä juodessani oikein tunsin kuinka se on valmistettu hyvistä raakaaineista ja miten se helli kehoani.

Pahvimuki harmitti, vaikka kaakao oli ihanaa.

Mitä tähän kahvilaan noin muuten tulee, niin tilat eivät ole kaikista houkuttelevimmat. Minua ainakin vähän ahdisti kävellä vaateliikkeen läpi katsomatta sen tuotteita laisinkaan. Istumapaikkoja kahvilassa ei ole montakaan. Yksi isompi pöytä ja yksi pienempi. Ei siis mikään juoruilupaikka. Kaikki tarjoillaan kertakäyttö astioista ja mukeista. Se vähän latisti tätä superfood meininkiä. Luonto tuhoutuu samalla kun syön itseni terveelliseksi. Tuotteet ovat siis ihania, mutta ehkä take away on miellyttävämpi tapa nauttia niitä.

Lopuksi haluan vielä summata yhteen top 3 kaakaopaikat:
1. Café Aalto - niin perinteinen kaakao kuin olla ja voi. Tehty tummasta kaakaosta, joten maku on kaukana sokeriliemestä. Sofia tuskin laittaisi tätä edes top 100, mutta minä tyykkään!
2. Kaakaopuu - yksi kaupungin laajimmista kaakaovalikoimista. Löytyy perinteistä, valkosuklaa, chili...ja se on laadukasta. Yhdelleäkään kerralla ei ole tarvinnut pettyä.
3. CocoVi - omanlainen, mutta ehdottomasti maistamisen arvoinen. Sopii niin keliaakikoille kuin maitoallergikoillekin.

Kahvila Kariranta - maakuntamatkailua Lahteen

Hei kaikki, Sofia täällä moi!

Nyt syksyllä kävimme visiitillä tätini luona Lahdessa. Porukalla päätimme mennä yhteen tätini lempikahviloista, Kahvila Karirantaan, joka on ihanalla paikalla järven rannalla Sibeliustalon vieressä. Oli sunnuntai, mutta ihmisiä oli koleaan säähän nähden kiitettävästi liikkeellä.

Entinen juna-asema

Heti, kun kahvilaan tuli sisään, kohtasi meidät ihana tuoreen pulla tuoksu. Kariranta on kuulemma tunnettu korvapuusteistaan. Kahvilassa oli paljon ihmisiä, joten teimme työnjaon. Äiti meni varaamaan paikkaa ja me muut jäimme tilaamaan. Äitille ja minulle tilaus oli selvä: korvapuusti (1,80e) ja kahvit (1,70e/kpl). Lasse-serkku otti Herra Hakkaraisen limun (2,30e) ja tätini otti teetä (1,50e) ja lisäksi he ottivat korvapuustin ja sacher-kakkupalan (4e) puoliksi.

Valikoima näytti herkulliselta

Onneksi äiti oli saanut varattua meille ihanan pöydän ikkunan vierestä niin, että näkymä oli järvelle. Kahvila oli sisältä sokkeloinen. Rakennus on vanha puutalo ja entinen juna-asema. Niinpä kahvilan pöydät ovat jakaantuneet pieniin huoneisiin, meidän huoneessa oli kolme pöytää. Ihmisiä oli niin paljon, että viereisen pöydän joutui jakamaan kaksi eri seuruetta.

Mehevä korvapuusti

Suuri kakkupala

Kun kuuluisista korvapuusteista puhutaan, tulee mieleeni aina Succès, jonka olemme myös Ellan kanssa testanneet. Succèsin pullat olivat toki isommat, mutta mielestäni makupisteet saattavat mennä Lahteen. En tiedä, ehkä niitä pitäisi maistella rinnakkain, että voisi paremmin vertailla. Korvapuusti oli joka tapauksessa oikein maukas. Tätini kertoi, että hän käy usein ostamassa useamman pullan kotiin ja pakastaa. Niin herkullisia pullia saa kotonakin silloin kun haluaa. Sacher-kakkua sai massiivisen palan ja oli varmasti hyvä idea jakaa se kaverin kanssa, muuten siitä olisi voinut tulla kerralla liikaa makeaa. Lasse ei ollut ennen maistanut Herra Hakkaraista ja hyvin maistui.

Kahvila Kariranta oli onnistunut kokemus ja mielelläni menen sinne uudestaan kesällä, kun järvi kimmeltää auringon paisteessa ja satama on täynnä elämää.

Martta - mummoilua?

Ella täällä moi,

Oma innostukseni Marttoihin lähti kouluni ja Uudenmaan Marttojen yhteistyössä järjestämästä Hyvän olon -kokkauskurssista. Ennen en tiennyt heistä juuri mitään, mutta nyt kokkauskurssin ja nettisivut läpikäytyäni, Martathan ovat aivan mahtava juttu! He järjestävät hyvin monella eri paikkakunnalla erilaisia teemailtoja ruoanlaitosta puutarhakursseihin ja kodinkonekursseihin asti. Huomaan ystävieni huvittuneet katseet aina, kun kerron heille, kuinka mukavaa minulla oli Marttojen kanssa, mutta nimi vain johtaa heidät harhaan. Pelkkien ikäihmisten sijaan paikalla on kaikenikäisiä ihmisiä, myös miespuolisia, ja Marttojen opeista on hyötyä kaikille. Ole rohkea ja vieraile sinäkin Marttojen sivuilla.

Uudenmaan Marttojen opetuskeittiö löytyy Kampista Lapinlahdenkatu 3:sta. Heti sen alapuolella on Marttojen ravintola ja ravintolan vieressä Deli&Café Martta. Ehkä jo arvaatkin, että siellä on tullut käytyä. Oli maanatai (21.11.) ja vapaa päivä koulusta. Pakkasin paksun, vielä avaamattoman tenttikirjani, laukkuun ja hurautin bussilla Kamppiin. Ihan muutaman minuutin kävely toi minut määränpäähäni. Muistan, että tässä samassa paikassa oli muutama vuosi takaperin Sis. Deli+Café, mutta se oli silloin. Astuin sisään Marttaan avoimin mielin.

Vaikka ei ollutkaan palkkapäivä, eikä edes tukipäivä, olin päättänyt olla pihistelemättä. Vietinkin vitriinin ääressä hyvän tovin pohtien, mitä sitä valitsisin. Oli lounas aika. Toisaalta suklaakakku näytti erittäin herkulliselta.. Kana-vuohenjuusto torttu (4,65e) ja kaakao(3e), kiitos! Torttua lämmitettiin ja sen rinnalle sai myös vihreää salaattia. Kaakao, valitettavasti, tehtiin ällö-suklaakastikkeesta. Martat, mä luotin teihin! Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä, että kaakaoharmitus unohtui nopeasti. Minua palveli iloinen nuori herrasmies ja ihan Martan näköinen rouvashenkilö.

Myyjä kertoi vitriinin olevan yleensä vielä paljon täydempi.

Kelpo annos.

Hyvissä mielin vein tarjottimeni parhaaksi valitsemaani paikkaan. Edellinen asiakas oli juuri poistunut kyseisestä nurkasta, joten siivosin astiat syrjään ja hain vielä iltapäivälehden seurakseni. Ai entäs se tenttikirja? Sen nyt ehtii avata myöhemminkin! Ennen kuin olin saanut maistettua ensimmäistä suupalaani, puhelimeni soi. Kutsu työhaastettaluun! ''Martta'' kiirehti antamaan minulle tiskin takaa kynän ja paperia, jotta saan tiedot ylös. Kiitos, arvostin sitä.

Muuten kahvihetkeni sujui rauhallisesti. Piirakka oli hyvää, ottaisin toistekin. Salattiin kaipasin kastiketta. Ehdin huomioida, että kaikki Martan asiakkaat olivat liikkellä yksin. Mutta olimme kaikki kuitenkin yksin yhdessä jakamassa ihanaa uunituoreen pullan tuoksua. Pohdin myös sitä, miksi kahvila ei kaikessa kodikkuudessaan ja ystävällisyydessään kuitenkaan ollut suosikkini? Se oli ehkä liian idyllinen. Siellä ei ollu mitään, mikä olisi hätkähdyttänyt minua (ellei lasketa väärää radiokanava-valintaa). Joululaulut vain puuttuivat.

Seinällä olevat Arabian lautaset kuvastavat hyvin kotoista tunnelmaa.

ps. Tässä kahvilassa erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin! Vitriinistä löytyi niin maidotonta, laktoositonta, kuin gluteenitontakin vaihtoehtoa.

Café du Coin - löytyykö Helsingistä aito ranskalainen kahvila?

Bonjour! Sofia täällä taas kirjoittelee!

Olin kuullut puhetta, että keskustassa on oikea ranskalainen kahvila. Niinpä otin aidon Ranska-asiantuntijan, ystäväni Annamarin, mukaan ja menimme tällä viikolla kokeilemaan, löytyykö Helsingistä ranskalaista henkeä.

Kotoisa kulma

Pienen etsinnän jälkeen löysimme oikeaan osoitteeseen ja Café du Coin-kahvilaan Unioninkadulle. Olimme miettineet tarkkaan aikataulutuksen, koska kahvilan nettisivuilta olimme lukeneet, että istumapaikat on varattu lounasasiakkaille klo 14 asti, ja vasta sen jälkeen siellä sai istua kahvilla. Niinpä vähän klo 14 jälkeen astuimme kahvilaan. Sisätilat olivatkin pienet, mutta muita asiakkaita ei ollut. Otimme cappuccinot (3,30e) ja kahvilan pitäjä ohjasi meidät istumaan pöytään ja toi pian kahvit perässä.

Cappuccinot olivat meidän molempien mielestä ihan hyvät. Ne eivät olleet turhan makeat, vaan sokeria sai itse lisätä mieltymyksen mukaan. Vaahtoa oli, mutta muuten itse makukokemus jäi vähän laihaksi. Enemmän meitä ilahdutti Fazerin Wienersuklaapalat, jotka tulivat kupin mukana. Molemmat olimme sattumalta haikailleet tämän perinteisen herkun perään juuri samalla viikolla, joten suklaa tuli juuri oikeaan aikaan.

Bongaa ranskalaisuutta!

Kahvittelumme aikana kahvilassa kävi muutama asiakas ostamassa lounaan mukaan. Jotta voisimme kunnolla arvioida kahvilan ranskalaisuuden, meidän olisi ehkä pitänyt tilata myös jotain syötävää. Fazerin suklaa, vaikka olikin herkullista, ei tuonut ranskalaista tunnelmaa. Katsoimme kuitenkin kahvilan kotisivuilta, että kahvilan omistajan nimi kuulostaa aidolta ranskalaiselta, joten varmasti tarjoilut olisivat olleet hyvin ranskalaiset. Myös seinällä oleva suuri taulu Eiffel-tornista ja Ranskan lippu antoivat vinkkiä kahvilan teemasta. Annamari bongasi myös että servetit oli aseteltu bleu-blanc-rouge -järjestykseen.

Kahvit juotuamme päätimme kuitenkin pian vaihtaa osoitetta, koska kahvilassa oli niin hiljaista, että keskusteleminen oli vähän vaikeaa. Kaiken kaikkiaan ranskalainen kahvihetkemme oli kuitenkin onnistunut!

Giselle - uusi kahvila keskeisellä paikalla

Heipä hei, Sofia täällä!

Ahkera kahvilatestaajaystäväni Tiia tuli syyslomalla käymään Helsingissä uudesta opiskelukaupungistaan ja meidän täytyi päästä testaamaan uusi kahvila. Olin bongannut Yliopisto-lehdestä ilmaiskupogit Giselle -kahvilaan, joten sinne suuntasimme. Giselle on uudistuneessa Kiseleffin talossa, eli hyvällä sijainnilla Senaatintorin laidalla. Emme olleet kumpikaan vielä käyneet Kiseleffin talossa sisällä, joten innoissamme lähdimme suunnistamaan. Giselle löytyi aika helposti, koska se oli aulatilassa. Kaikki pinnat koko rakennuksessa oli uusittu, kaikki tuntui uudelta ja hienolta.

Kuponkiimme kuului siis ilmainen kahvi tai tee. Giselle on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja valikoimassa on paljon erilaisia luomutee-makuja. Itse otin teetä, jota oli valmiiksi pannussa, tällä kertaa mustaa teetä nimeltään Babouchka. Tiia taas otti kahvin ja sen lisäksi vielä toffee-muffinssin. Oma teeni oli hyvää, se sopi täydellisesti, koska olimme juuri käyneet syömässä ja mahani oli ihan täysi. Tiian kahvikin oli Reilun kaupan. Muffinssi oli myös hyvä, kuorrutus oli toffeeeta ja muffinssin sisältäkin löytyi valuvaa kinuskia. Harmittavasti olen kuitenkin löytänyt samanlaisia muffinsseja Wayne's Coffeen kakkutiskissä, joten ne olivat massatuotantoa.

Menimme istumaan melko autioon kahvilaan. Vaikka paikka onkin uusi, se tuntui ehkä vähän kolkolta. Aulatilassa kaikui ja ihmiset, jotka menivät eri putiikkeihin pyörivät ympärillä. Eli vaikka kahvilan sijainti Helsingin kartalla on hyvä, ei sen tilat olleet kuitenkaan kummoiset. Pöydissä kuitenkin mainostettiin Skee Is -merkkistä jäätelöä, jonka kaikki raaka-aineet ovat luomua ja osa myös Reilun kaupan. Joten voin hyvin kuvitella, että kun keväällä ilmat lämpenevät, niin ihmiset voivat hakea Gisellestä herkullisia ja ekologisia jäätelöannoksia ja mennä nauttimaan ne Tuomiokirkon portaille.

Talo - boheemi Cafe

Ella täällä moi,

Kesällä Sofia otti blogillemme suuren askeleen ja suuntasi Kallioon. Tänään (14.11.) oli minun vuoroni poistua mukavuusalueelta ja ottaa kohteekseni Kallion pahamaineiset kadut. Kallion kaduissa on kaksi ongelmaa: Yksi, olen kuullut niiden nimet, mutten tiedä missä ne sijaitsevat. Kaksi, joka toinen ikkuna on Thai massage ja joka toinen epämääräisen baari. Selviytymisessäni minua kuitenkin auttoi Elina, jonka seurassa reittioppaan voi laittaa taskuun ja joka suojelee kännisiltä laitatienkulkijoilta maanantaina klo 15.

Olimme sopineet tapaavamme Galleria keitaan edessä ja tutustuvamme tähän tämän viikon Nyt-liitteessäkin mainostettuun luomukahvilaan. Mutta mitä, kahvilahan on suljettu maanantaisin. Emme osanneet odottaa tällaista vastoinkäymistä. Seuraava yrityksemme oli Villipuutarha, joka oli myöskin kiinni. Villipuutarhan vieressä sijaitseva Cardemumma sen sijaan olisi ollut auki, mutta koska Elinan ja Cardemumman välillä on pientä kitkaa, oli se pois laskuistamme. Teimme vielä mutkan Café 5. linjan kautta päätyen vaihtamaan kokonaan kaupunginosaa.

Hakaniemi. Oppaani Elina johdatti meidät päättäväisesti Hämeentien alkuun Cafe Taloon. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä varmasti kahvila eikä baari. Alkoholijuomien tarjonnan ja kahvivalikoiman välisen suhteen perusteella nimeäisin paikan ehdottomaksi baariksi (laskutoimitukseen ei tarvinnut laskinta). Oven yläpuollella olevassa logossa kuitenkin vannotetaan valaistuin valkoisin kirjaimin paikan olevan Cafe, joten en pane vastaan. Ehkä tässä menee se boheemiuden raja, josta minulla on vielä opittavaa.

Todistusaineistoa

Listalta löytyi siis kaikki peruskahvit: tavallinen, espresso, capuccino ja latte. Kyytipojaksi olisi ollut tarjolla juustokakkua liioiteltuun viiden euron hintaan. Liioiteltuun ainakin verrattuna siihen, että Talossa tarjoiltavat maukkaan näköiset lounasannokset ovat 7-15 euroa. Päädyimme capuccinoon (3e) ja latteen (3,50e). Kahvilatyöntekijä otti tilauksemme rennosti vastaan samalla vaihtaen kuulumisia Portugalin surffireissustaan kaverinsa kanssa. Kohtaamisemme hän päätti tokaisuun ''Ei kuittia''. Kassalla työskennellessäni opin, ettei asiakkaalta saa kysyä, haluaako hän kuittia. Sinänsä myyjä siis teki oikein...

Baaritiski...tai siis kahvitiski

Ruuhka tuli vasta seitsemän aikoihin.

Juomat kädessämme kapusimme natisevia portaita pitkin kahvilan toiseen kerrokseen. Ensikulaus kahveistamme oli pehmeän maitoinen. Kuitenkin tunnistettavissa kahviksi. Vaatimattomat ateriamme loppuivat aikaisin, mutta jatkoimme istumista niin pitkään, että pissahätä ehti yllättää toistamiseen. Ulkona oli jo pilkkopimeää, kun puimme takkimme päälle. Sanoimme heipat vanhalle opettajallemme ja loimme tutkivan katseen entisen lukiotoverimme treffiseuraan. Myöskin he olivat tulleet asuttamaan kaikille avointa Taloa.

p.s. Ylpeänä Sofiasta ja itsestäni haluan kohtottaa maljan viidenkymmenennen blogitekstimme kunniaksi. Skål!

Fratello - uusi tyylikäs kahvila Kluuvissa

Heissan, Sofia täällä!

Viime viikolla tutustutin rakkaat opiskelijaystäväni Annamarin ja Piian kahvilablogistin maailmaan ja neidit olivat innoissaan mukana testaamassa kahviloita. Olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa, että valloitamme uudistuneen Kluuvin kauppakeskuksen. Kohdekahvilamme oli Fratello-kahvila, joka on siis parin korttelin päästä löytyvän Torrefazionen veli. Ella olikin jo testannut Torrefazionen aikaisemmin, joten oli hyvä aika kokeilla tätä kahvilauutuutta.

Tyylikäs kahvila

Menimme kahvilaan alkuiltapäivästä ja siellä oli melko täyttä. Niinpä Annamari meni varaamaan paikkaa ja me Piian kanssa menimme jonoon. Ensimmäisenä huomiomme kiinnitti jännittävä kemistin välineeltä näyttävä kahvinkeitin, jossa liekillä lämmitettiin isoja koeputkia. Päätimme, että tätä kahvia on saatava. Kahvien lista ei sanonut meille mitään, joten kysyimme myyjältä apua. Hän suositteli meille tummapaahtoista kahvia ja neuvoi vielä ottamaan isomman kahvin puoliksi, jotta säästäisimme rahaa (normikahvikuppi 3,90e, iso kahvi yhteensä 6e). Otimme siis tummapaahtoista kahvia ja lisäksi minä otin juuri uunista tulleen pain au chocolatin (2,90e) ja Piia otti sitruunacroissantin (2,40e).

Kahvinkeitin

Barista alkoi tekemään kahvejamme ja sepä vasta oli tarkkaa hommaa. Hän mittasi veden lämpötilaa pienellä mittarilla ja otti sekuntikellolla aikaa eri vaiheissa ja sekoitti kahvia pienellä puutikulla. Vaikka kahvinkeittopisteitä oli kolme vierekkäin, teki barista aina yhtä kahvia kerrallaan. Siitä ehkä pieni miinus, koska kahvinkeitossa menee niin pitkään. Onneksi kahvilassa on myös muista kahviloista tutumpi kahvin valmistus koje, eli jos ottaa vaikka cappuccinon, niin ei tarvitse odotella niin pitkään. Kahvin valmistusta seuratessa jännitys vain kohosi, tämä on niin tärkeän näköistä puuhaa, että kahvin on paras olla erinomaista. Vihdoin saimme kahvit kuppeihin ja varoituksen, että kahvi on todella kuumaa ja täydellistä vasta parin minuutin odottelun jälkeen. Palasimme paikoillemme ja päästimme Annamarin tilaamaan.

Herkulliset tarjoilut

Kun Annamari tuli takaisin smoothiensa (4,50e) kanssa (banaania, mansikkaa, mustiherukkaa ja jogurttia), pääsimme maistamaan tarjoilujamme. Kahvi oli hyvää, erilaista kuin perinteisestä kahvinkeittimestä. Siinä oli enemmän makua, mutta jotenkin se tuntui kuitenkin laihalta kahvilta. Sitä on todella vaikea kuvailla, mutta ehdottomasti pidin siitä. Pain au chocolat oli täydellinen, rapea ulkokuori ja sisällä sulaa suklaata! Näin hyviä ei yleensä löydä Suomesta. Piian sitruunacroissantikin kuulemma oli oikein hyvää ja Annamari piti smoothiestaan, olisi ollut kuulemma valmis hakemaan seuraavan heti perään.

Annamarin smoothie

Kahvilassa oli mukava tunnelma, pidimme sisustuksesta. Erityisesti ihailimme kaikki vuorotellen kattolamppuja. Paikka on selvästi ehkä liiankin mukava hengailupaikka, koska tuntui, että monet istuivat pöydässä pitkään kahvin juomisen jälkeenkin, niin ettei osalle uusille asiakkaille riittänyt paikkoja. Mutta kahviloissa istuskeleminen kuuluu ainakin minulla aina asiaan, eikä Fratellossakaan siitä välitetty. Kaiken kaikkiaan pidimme Fratellosta paljon ja herkullisen valikoimansa ja tunnelmansa takia se tulee varmasti olemaan vahva vaihtoehto halvemmalle Unicafelle, joka löytyy aivan vierestä.

Moderni maatilatori

Kaiken kaikkiaan uusittu Kluuvin kauppakeskus on ihana! Kiertelimme Annamarin ja Piian kanssa koko kauppakeskuksen läpi. Alakerrasta löytyy mahtava Eat & Joy Maatilatori. Torilla on ihana fiilis ja katsomista riittää, vaikka hinnat tuntuvatkin olevan korkealla. Piia on kuitenkin myöhemmin hakenut leipomosta tuoreita keksejä, jotka olivat herkullisia. On aina kivaa nähdä, että luomuruokaa on helpommin saatavilla helsinkiläisille. Annamarin kanssa kävimme yläkerran ravintolapuolella testaamassa Hanko Sushi -ravintolan, joka on ketjun uusin ravintola. Olen aikaisemmin testannut Herttoniemen ja Jumbon Hanko Sushit ja california maki on herkullinen!

Kakku Galleria - kakkubuffetista on moneen juhlaan

Ella täällä moi,

Eräänä sateisena lokakuun päivänä (3.10.) kuusi hyvää ystävää sai vihdoin aikaseksi testattua kauan puhutun Kakkugallerian kakkubuffetin. Jo vuosi sitten Sandra haaveili viettävänsä syntymäpäiviään kyseisen buffetin merkeissä. Kaikki olivat tuolloin kuitenkin niin kiireisiä, ettei yhteistä aikaa saatu sovittua. Tänä vuonna juhlimisen aiheita oli jopa kaksin kappalein, joten kiire ei käynyt tekosyyksi. Sandran 20-vuotisjuhlien lisäksi oli aika toivottaa Katrille hyvää matkaa hänen puolen vuoden reissulle Uuteen-Seelantiin.

Meidän kaveriporukassa on yksi liian usein toistuva piirre: aina joku on myöhässä. Sain odottaa kahvilan edessä Claud Monet -sateenvarjoni alla hyvän aikaa ennenkuin toisena paikalle saapui Sonja. Yhdessä menimme vettä tippuvina sisään varaamaan meille pöytää. Kuin tilauksesta ainoa kuuden hengen pöytä vapautui meitä varten. Ennen kuin ehdimme edes istua alas saapuivat Katri, Sandra, Viki ja Essi pian perässämme. Valitsimme kaikki halvemman buffet-vaihtoehdon (11e), johon kuuluu kakkujen lisäksi kahvi tai tee. Kalliimpaan (13,50e) olisi saanut valita erikoiskahvin, limun tai smoothien.

Teevalikoima oli valtava. Usean kymmenen teepurupurnukan joukosta valistin itselleni raparpei-kerma -teetä, vain koska en aikaisemmin ollut kuullut vastaavasta. Maussa ei ollut mitään vikaa. Kaikki muutkin valitsivat kahvin sijata teen. Pöytämme täyttyikin mitä ihanamman värisisätä posliinikupeista.

Kakkuja sai valita vitriinista lautaselleen keralla kolme palaa. Kaikki kakut ja leivokset kuuluivat buffetin valikoimaan ylärivin leikkaamattomia kakkuja lukuunottamatta. Minun ensimmäinen lautaseni täyttyi pelkistä leivoksista, koska niitä oli enää muutamat jäljellä ja myyjä kertoi ettei niitä tulisi lisää. Kakkupaloja riittäisi kuitenkin vielä seuraavalle kierrokselle. Yksikään kakku ei mielestäni ollut pahaa. Lempparikseni taisi nousta passionia sisältänyt leivos. Myös suklaakakusta tuli monen suosikki. Parhaimmat (siis ahneimmat) meistä saivat syötyä jopa seitsemän palaa ilman tietoakaan huonosta olosta.

Mitkä kolme palaa seuraavaksi?

Mun lemppari

Kahvilan tunnelma oli juuri sopiva meidän tilaisuuteemme. Paikan päälle ei mahdu montakaan pöydällistä ihmistä, joten äänekäs meininkimme synttärilauluineen ja läksiäisrunoineen ei häirinnyt useita. Nuori myyjä oli mukana menossamme, pyysimme häneltä sitten erillistä kakkupalaa sandran synttärikynttilöitä varten tai valokuvan ottajaksi. Buffet on ehdottomasti hintansa väärti. Idea on loistava ja se toimii.

Onnea Sandra!

Täydet masut kiittävät

Fredrikinkadun lisäksi Kakkubuffet toimii myös Kakkugallerian Bulevardin toimipisteessä, mutta vain sunnuntaisin. Kahvilasta voi myös tilata mukaan kokonaisia kakkuja kotona järjestetäviin juhliin.

Jungle Juice Bar - mehuja joka lähtöön

Sofia täällä, moikka moi!

Olen usein kauppakeskuksissa käydessäni nähnyt ihmisiä toinen toistaan herkullisemman näköisten smoothie-mukien kanssa. Kävin elokuussa Itäkeskuksessa kiertelemässä ja löysin vihdoin näiden smoothieiden lähteen. Jungle Juice Bar on baari, jonka valikoimiin kuuluu yhdeksän erilaista mehua ja 19 erilaista smoothieta. Jos tästä valikoimasta ei löydy mieleistä, niin ei sitten mistään. Kuitenkin laaja valikoima tuntui ehkä melkein hämmentävältä, mikä näistä nyt olisi juuri se paras?

Minun edelläni olevat kaksi tyttöä olivat juuri maksaneet ja smoothieiden tekijä kysyi vielä minun tilaukseni ja valitsin Pink Panther-nimisen smoothien (4,90e). Sattumalta myös tytöt edelläni olivat valinneet saman, joten smoothiemme tulivat kätevästi samalla kerralla. Olin myös varmempi valinnastani, jos kerran kaksi muutakin olivat päätyneet samaan. Ja miten vadelmaa, banaania, passiota, appelsiinimehua, jogurttia ja jäitä sisältävä smoothie voisi mennä pieleen?

Valikoimasta löytyy erikoissmoothieita esimerkiksi proteiinijauhetta, soijamaitoa ja banaania sisältävä smoothie nimeltä Gym Junkie ja Wake Up Tarzan, joka sisältää mysliä, guaranaa ja macaa herättämään väsyneemmänkin asiakkaan. Lisäksi kaikkiin mehuihin saa lisäpotkua, vitamiinia tai energiaa, eri muodoissa.

Smoothie tuli nopeasti ja lähdin käppäilemään mehu kädessäni ostoskeskuksessa. Maku oli kuitenkin vähän pettymys. Juoma oli hieman liian kirpeä makuuni. Olisin kaipaillut joko lisää jogurttia tai sokeria. Se siis maistui ehkä liiankin terveelliseltä. Minulle mehu oli siis varmaankin enemmän imago-kysymys. Nyt minä olin yksi niistä, jotka kiertelevät ostoskeskuksessa hieno mehu kädessään. Juuri sellainen, joita olin bongaillut aikaisemmin.

Kauan haikailemani mehu

Makupettymystä korvaili vähän kuitti, jossa luki, että jokaisesta juomasta lahjoitetaan 5cnt sademetsien suojeluun WWF:n kautta. Jungle Juicen kotisivuilta löytyy vielä enemmän tietoa mehubaarin arvoista, kaikki raaka-aineet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia ja ekologisesti kestävillä menetelmillä tuotettuja.

Jungle Juice Bareja löytyy tällä hetkellä Jumbosta ja Itäkeskuksesta, Helsinki-Vantaan lentokentältä ja Kämp-Galleriasta 11.11.11 lähtien. Ehkä Jungle Juicen mehu-ihmisiä alkaa pian näkymään enemmänkin keskustassa.

Uppsala - kaupunki opiskelijoiden ehdoilla

Heei, Sofia täällä!

Vietin hauskan viikonlopun ruotsalaisen ystäväni Rebeckan luona Uppsalassa. Uppsalassa opiskelijat kuuluvat aina osakuntiin ja osakunnat ovat paljon isompi juttu kuin meillä täällä Suomessa. Suomessa ainejärjestöt ovat aktiivisempia, kun taas Ruotsissa kaikki tapahtuu osakuntien kautta. Niinpä viikonlopun aikana tutustuimme ahkerasti osakuntien toimintaan.

Östgötan mahtipontinen rakennus

Lauantaina meillä oli suunnitelmissa illalla gasque, eli paikalliset sitsit, joten lounaan sijaan päätimme mennä Rebeckan Östgöta Nationiin fikalle eli kahville. Vaihtoehtona oli osakunnan jäsenten itse tekemiä erilaisia täytettyjä patonkeja ja leipiä sekä leivonnaisia. Harkitsimme hummusleivän, avocadoleivän, lihapulla-punajuurileivän ja tonnikalapatongin välillä. Päädyimme molemmat avocadoleipään (20kr) ja kahviin (jäsenille 5kr, muille 10kr).

Rebeckan leipä ja kahvi

Saimme viimeiset avocadoleivät ja ne olivat mahtavat! Ei ihme, että ne loppuivat ensimmäisenä. Leivän taikinaan oli leivottu rusinoita ja se oli muutenkin moniviljaa ja guacamolea oli reilusti. Kahvi oli perussuodatinkahvia, mutta mitätön hinta sisälsi myös santsikupin! Osakunnan talo oli ihanan vanha ja perinteikäs ja seinillä oli osakunnan merkkijäsenten potretteja aina 1700-luvulta lähtien. Osakuntaan liittyessään Rebecka oli saanut kirjoittaa tietonsa ikivanhaan ja paksuun jäsenkirjaan, johon piti kirjata myös vanhempien nimet ja ammatit (perinne 1700-luvulta lähtien!). Perinteiden lisäksi ilmassa oli jännitystä, koska juuri tämä Östgöta Nation oli järjestämässä illan sitsit.

Valoisa kahvihuone yhdistää uutta ja vanhaa

Sitsit menivät oikein mukavasti ja seuraavana päivänä menimme sunnuntaifikalle Kalmar Nationiin. Rebecka kertoi käyvänsä melkein joka sunnuntai täällä fikalla, koska täällä on taidokkaimmat leivokset.

Kalmar Nationin talo

Mahtava valikoima

Kahvilassa oli paljon opiskelijoita, myös vaihto-oppilaita. Otimme molemmat leipävalikoimasta vuohenjuustoleivät ja minä valitsin herkullisen näköisen suklaamuffinssin ja Rebecka otti lime-vadelmamuffinssin. Lisäksi Rebecka otti teen ja minä kahvin. Kahvi oli peruskahvi, mutta Rebeckan tee ei ollut pelkkää pussiteetä, vaan irtoteetä. Ja molemmilta kokonaisuuteen meni vaivaiset 55kr (eli 6e) per naama! Menimme yläkertaan rauhallisempaan tilaan syömään ja leipä oli jälleen runsas (minun makuuni jopa liikaa chevreä) ja suklaamuffinssi oli suklaataivas.

Rebeckan herkut

Sofian valinnat

Kaiken kaikkiaan tämä osakuntatoiminta on mielestäni nerokas ja toimii mainiosti opiskelijoita täynnä olevassa kaupungissa! Haluaisin Helsinkiinkin enemmän tämänkaltaisia opiskelijakahviloita.

Teatterin Wine&Deli - kaupungin paras salaattibaari?

Sofia täällä TAAS hei,

Liian pitkän hiljaiselon jälkeen Sofia taas kirjoittelee! Viime kirjoitus olikin 7.8., joten on tässä pieni väli ehtinyt tullakin! Mutta ei hätää, kahviloissa olen kuitenkin käynyt tässä melkein kahden kuukauden aikana ja paljon juttuja on varastossa!

Voisin aloittaa vaikka Tiian ja minun lounaasta eräänä kesäisenä elokuun päivänä. Olemme vaikka kuinka usein Tiian kanssa suunnanneet Teatterin Wine&Deliin syömään sen kuuluisassa salaattibaarissa, mutta aina lounasaikaan jono on yltänyt jonon ulkopuolelle, joten olemme suunnanneet jonnekin muualle. Tällä kertaa olimme kuitenkin päättäväisiä, menisimme syömään salaattia, vaikka jono olisi kuinka pitkä!

Tälläkin kertaa jonoa oli ulkopuolelle asti, olimme liikkeellä noin klo 12. Menimme jonon jatkoksi ja pian meille selvisikin, että etenimme mukavaa tahtia ja että jonoa syntyy melkein väkisinkin, koska tilaustiski on heti ovesta sisääntullessa. Ehdimme tutkimaan hinnastoa ja huomasimme, että 9e salaattiin kuului vain kaksi täytettä. Käydessämme Tiian kanssa Factoryssa salaatti maksoi euron enemmän, mutta siihen kuului jopa kuutta erilaista täytettä.

Jatkuva jono

Vuoromme tilata tuli nopeammin kuin olimme odottaneet ja jouduimme vaikean valinnan eteen, kaikki näytti niin hekulliselta. Salaattipohjaan kuuluu jo valmiiksi siis vihreää salaattia, tomaattia ja vesimelonia (Factoryssa vain vihreää salaattia). Tiia otti omaan salaattiinsa savulohta ja parmesaania ja minä päädyin paahtopaistiin ja vuohenjuustoon. Lisäksi otimme molemmat paahdettuja siemeniä (salaattiin saa siis vielä lisäksi paahdettuja siemeniä tai krutonkeja, jotka olivat Factoryssa omia täytteitään). Tiian salaattikastike taisi olla balsamicovinegrette ja omaani otin seesam-soijavinegretteä (joka oli todella herkullista!).

Lisäksi saimme leivän palat ja vettä ja maksamisen jälkeen siirryimme etsimään pöytää. Vaikka asiakkaita riittää loputon jono, oli sisällä silti mukavasti tilaa. Saimme kivan ikkunapöydän ja muutenkin sisustus miellytti silmää. Muut asiakkaat olivat meistä hieman vanhemman oloisia, suurin osa oli töistä lounaalla.

Miltä salaatti sitten maistui? Molemmat olimme erittäin tyytyväisiä salaatteihimme! Salaatti oli runsas ja täyttävä ja maku oli tasapainoisempi kuin Factoryssa, jossa makujen sekasorto oli ehkä vähän liikaa. Myös täytteet vaikuttivat laadukkaammilta täällä, Factoryssa osa tuntui tulevan suoraan purkista, kun taas Teatterin salaattibaarissa kaikki täytteet olivat ykkösluokkaisiaja valikoima herkullinen. Vai miltä kuulostaa mangomarinoitu kana, kookomarinoitu katkarapu, chilimarinoitu tonnikala, tapasmix, artisokka, soijamarinoitu tofu... Täytteistä löytyy lista Teatterin kotisivuilta. Valikoimaa on niin monipuolisesti, että salaattivariaatioita löytyy varmasti jokaiselle!

Tämä salaattibaari oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tänne olen vielä menossa takaisin ja mielummin mahdollisimman pian! Kiitos siis Ellalle, joka tätä joskus suositteli. Nyt voin suositella tätä kaikille eteenpäin!